Se on taasen tiistai! Viikon kipale on legendaarisen Rage Against the Machinen Sleep Now in the Fire! Aivan loistava biisi ja ennen kaikkea todella mahtava video. Nyt USA:ta ja maailmaa ravistelevan finanssikriisin kourissa pitää muistaa linkin takaa löytyvä lausahdus: No money was harmed.
Muissa uutisissa kerromme tänään, että suuntaan perjantaina Koivukylään, Kytötien liikekeskuksen nurkille, missä Vasemmistonuoret polttavat ghettotynnyriä, soittavat musaa ja jakavat voileipiä, mehua ja esitteitä! Minuakin pääsee siis jututtamaan kuuden ja yhdeksän välillä perjantaina. Samoin lauantaina ja sunnuntaina Tikkurilan maalaismarkkinoilla pörrään Vassin teltalla. Toivon mukaan molemmissa tapahtumissa minulla on jo tarraprojektin hedelmiä ja muuta matskua mukanani, eli niitäkin on mahdollista saada mukaansa.
Että näin! Tsekkaa Rage!
tiistai 30. syyskuuta 2008
maanantai 29. syyskuuta 2008
Vaaliflyer!
Nyt se on olemassa! Skannailin äkkiä kotikoneelle, joten valokuvan laatu on aika heikko, mutta ajatus on tärkein. Tuosta löytyy nyt sitten joitakin pääjuttuja lähtökohdistani ehdokkaana.
Pidemmittä puheitta:
Toinen materiaaliprojekti, jota tässä aloittelin on vaalitarrat. Sitten kun niitä on läjäpäin, tarvitsee vain mobilisoida tuo Esko Valtuustoon Street Team ja markkinointi alkaa olla kuosissa!
Pidemmittä puheitta:
Toinen materiaaliprojekti, jota tässä aloittelin on vaalitarrat. Sitten kun niitä on läjäpäin, tarvitsee vain mobilisoida tuo Esko Valtuustoon Street Team ja markkinointi alkaa olla kuosissa!
Kampanjauutisia
Ehdokas Suorannalla256 oli kohtalaisen toiminnantäyteinen viikonloppu!
Lauantaina jalkauduin ensimmäistä kertaa äänestäjien keskuuteen ja jakelin ilmapalloja, Kansan uutisten viikkolehteä ja mielipiteitä Vassin teltalla Tikkurilassa. Päivä oli aurinkoinen, kahvi tuoksui ja jengiä oli liikkeellä ihan mukavasti. Ja Arhinmäen Paavo hengaili teltalla myös! Oli aika siistiä huomata, että ihmiset tulivat ihan oikeasti juttelemaan, vaikkei mitään kovin kummallista tehnyt. Monelle oli aika hyvä täky jo se, että olen nuori ja sitten kun pääsin kertomaan näkemyksistäni ihan oikeasta kunnallispolitiikasta, niin uskoisin saaneeni ainakin muutaman ihmisen vakuutettua. Saa nähdä sitten, mitä se vaalipäivänä tarkoittaa. Ensi viikonloppuna on sitten Tikkuraitilla maalaismarkkinat ja siihen mennessä täytyy saada omia flyereita ja muuta matskua aikaan, nyt oli vähän ikävää olla tyhjin käsin.
Sunnuntaina otettiin kuvat Vasemmistoliiton nuorten ehdokkaiden vaalilehteä varten syksyisissä maisemissa. Tänään pitäisi saada aikaan muutamat sloganit sitä varten.
Ja vaalikoneita on uusia! Irc-Gallerian, Allianssin ja ties kenen vaalikoneeseen vastasin ja kovasti pidin. Hyviä, ytimekkäitä kysymyksiä. Samoin terveydenhuollon vaalikoneeseen vastailin, vaikka en ole ihan varma riittikö asiantuntevuus loppuun asti. Vaalikoneet pääsee tarkastamaan osoitteista http://www.terveydenhuollonvaalikone.fi/ ja http://irc-galleria.net/vaalikone.php. IRC-gallerian kone aukeaa vasta 1.10., että kannattaa olla kärsivällinen siihen asti.
Huuuh... Huomenna luvassa lisää kantaaottavaa musiikkia ja teenpä vaalilupauksen, että blogiin ilmestyy lähiaikoina joku ihan oikea mielipide jostain kunnallispolitiikkaan liittyvästä asiasta.
Lauantaina jalkauduin ensimmäistä kertaa äänestäjien keskuuteen ja jakelin ilmapalloja, Kansan uutisten viikkolehteä ja mielipiteitä Vassin teltalla Tikkurilassa. Päivä oli aurinkoinen, kahvi tuoksui ja jengiä oli liikkeellä ihan mukavasti. Ja Arhinmäen Paavo hengaili teltalla myös! Oli aika siistiä huomata, että ihmiset tulivat ihan oikeasti juttelemaan, vaikkei mitään kovin kummallista tehnyt. Monelle oli aika hyvä täky jo se, että olen nuori ja sitten kun pääsin kertomaan näkemyksistäni ihan oikeasta kunnallispolitiikasta, niin uskoisin saaneeni ainakin muutaman ihmisen vakuutettua. Saa nähdä sitten, mitä se vaalipäivänä tarkoittaa. Ensi viikonloppuna on sitten Tikkuraitilla maalaismarkkinat ja siihen mennessä täytyy saada omia flyereita ja muuta matskua aikaan, nyt oli vähän ikävää olla tyhjin käsin.
Sunnuntaina otettiin kuvat Vasemmistoliiton nuorten ehdokkaiden vaalilehteä varten syksyisissä maisemissa. Tänään pitäisi saada aikaan muutamat sloganit sitä varten.
Ja vaalikoneita on uusia! Irc-Gallerian, Allianssin ja ties kenen vaalikoneeseen vastasin ja kovasti pidin. Hyviä, ytimekkäitä kysymyksiä. Samoin terveydenhuollon vaalikoneeseen vastailin, vaikka en ole ihan varma riittikö asiantuntevuus loppuun asti. Vaalikoneet pääsee tarkastamaan osoitteista http://www.terveydenhuollonvaalikone.fi/ ja http://irc-galleria.net/vaalikone.php. IRC-gallerian kone aukeaa vasta 1.10., että kannattaa olla kärsivällinen siihen asti.
Huuuh... Huomenna luvassa lisää kantaaottavaa musiikkia ja teenpä vaalilupauksen, että blogiin ilmestyy lähiaikoina joku ihan oikea mielipide jostain kunnallispolitiikkaan liittyvästä asiasta.
perjantai 26. syyskuuta 2008
Ehdokasnumero selvillä - valitse 256!
Nyt on julkistettu Vantaan ehdokkaiden numerot kunnallisvaaleissa 2008! Omani on siis 256, joka taisi olla yo-kirjoitusten aikaan kokelasnumeroni. Sitä en tiedä, että onko se hyvä enne vai ei. :)
Enteistä puheenollen!
"Nimi on enne.
Esko Mainio Suoranta. 256.
Äänestä."
No joojoo, ehkä vähän itserakas slogan. Mutta nyt sellaisiakin pitäisi kehitellä, että saa esitteet ja pinssit ja tiesmitkämuut tehtyä. Taidan aloitella esittelystä, joka tulee Vasemmistoliiton ehdokkaiden vaalilehteen. Myös nuorten ehdokkaiden mainosta varten pitää päästää runosuoni valloilleen.
Pysykää kanavalla!
Enteistä puheenollen!
"Nimi on enne.
Esko Mainio Suoranta. 256.
Äänestä."
No joojoo, ehkä vähän itserakas slogan. Mutta nyt sellaisiakin pitäisi kehitellä, että saa esitteet ja pinssit ja tiesmitkämuut tehtyä. Taidan aloitella esittelystä, joka tulee Vasemmistoliiton ehdokkaiden vaalilehteen. Myös nuorten ehdokkaiden mainosta varten pitää päästää runosuoni valloilleen.
Pysykää kanavalla!
tiistai 23. syyskuuta 2008
Tiistain kantaaottava kappale
Ensinnäkin syvin osanottoni kaikille niille, joita Kauhajoen tämänpäiväinen tragedia on koskettanut.
Seuraava biisi kertoo elämästä. Kuuntele tarkkaan.
Atmosphere - Guarantees
Seuraava biisi kertoo elämästä. Kuuntele tarkkaan.
Atmosphere - Guarantees
maanantai 22. syyskuuta 2008
Huuto elämän puolesta
Tämän päivän Helsingin Sanomissa toimituspäällikkö Antero Mukka kirjoitti Välihuomio-palstalla:
Puoluesihteeri Jarmo Korhosen (kesk) ehdotus yhteiskuntasopimukseksi sai nopeasti kevyet mullat. Poliitikko toisensa jälkeen sanoutui irti hankkeesta, joka jäädyttäisi palkankorotukset ja leikkaisi kansalaisten etuuksia.
Kieltämättä Korhosen esitys oli uskaliasta ääneen ajattelua, näin kuntavaalien kynnyksellä. Useimpien korviin koko idea on kuin tuulahdus menneestä maailmasta.
Laajat tuloratkaisutkin on jo ehditty sysätä historian romukoppiin. Globaalin talouden airueet eivät enää tykänneet sopimusyhteiskunnan jäänteistä.
Uusi kasvun aika kun vaatii uudenlaista ajattelua.
Vaan entäpä jos tuo uusi aika, sääntelystä vapaa, jatkuvan taloudellisen kasvun ideologia tulikin tiensä päähän kuluneella viikolla? Kenties olemme jo siirtymässä australialaisen markkinatalouskriitikon Clive Hamiltonin visioimaan "kasvun jälkeiseen aikaan"?
Growth Fetish -bestsellerissään Hamilton arvioi tylysti maailmaa, jossa elämän tarkoitus typistyy loputtomaan kuluttamiseen. Kasvun nimissä hyväksytään epätasa-arvo, ympäristöongelmat ja menetetty vapaa-aika.
Maailman finanssikriisi on ahneen paskainen loppu. Wall Streetin raunioilla voi Hamiltoninkin idealismi saada jalansijaa; se näyttäytyy oljenkortena hukkuvalle.
Ei tarvitse olla vasemmistoliberaali professori kysyäkseen, oliko kaikki tavoiteltu todellakin välttämätöntä? Tarvitsiko vaikkapa Lehman Brothersin pääjohtaja joka taalan 72 miljoonan dollarin vuosiliksastaan?
Onko se tervettä kasvua, että kannamme koteihimme koko ajan kelvotonta krääsää? Onko MTV Cribsissä esiteltävä koristähden korskea kartano ja kahdeksan ökyautoa sitä menestystä, jota lastemme tulisi tavoitella?
Voisivatko onnellisuus, huolenpito, sivistys, luonnonvarojen säästäminen sekä tavaroiden ja palveluiden laatu olla bruttokansantuotteen kulmakiviä?
Sattuisiko jollakulla olemaan tällaista sopimusmallia?
Niin. Voisivatko? Mukan kirjoitus kieltämättä kiteyttää omia haaveitani todella hyvin. Kyllä, olen kapitalismi- ja globalisaatiokriittinen. Kyllä, olen joistain asioista samaa mieltä jopa Pentti Linkolan kanssa. Kyllä, olen tässä asiassa vasemmalle kallellani ja metsänvihreä.
Huolenpito luonnosta, kitsastelu kulutuksesta ja kampoihin pistäminen markkinatalouden pimeälle puolelle ovat niitä jättiläisen askelia matkalla kohti maailmaa, jossa lapsemme voivat elää. Tulevaisuus ja maapallo ovat valtavan kokoisia sanoja ja asioita, joihin vaikutamme vaikkemme haluaisikaan. Meillä ei ole varaa ottaa riskejä niiden suhteen, vaan kaiken energiamme tulisi suuntautua tulevan turvaamiseen ja elinympäristömme säilyttämiseen. Siten lapsillamme on edes paikka, jota kutsua kodiksi.
Tällä yhdennellätoista hetkellä on todella ryhdyttävä radikaaleihin toimiin maailman ja elämän pelastamiseksi - sillä elämän jatkumisesta globaalin talouden ja ilmastonmuutoksen kurimuksessa pyörivässä nykyhetkessä on kyse. Tosiasiassa ei riitä, että kierrätämme perunankuoret. Ei riitä, että ajamme bussilla töihin tai ostamme luomua. Ei todellakaan riitä, että puhumme paljon päästöjen vähentämisestä, mutta kustannusten pelossa luovumme niistäkin puheista. Tämä taistelu on ensimmäinen ihmiskunnan yhteinen taistelu yhteistä vihollista vastaan. Valitettavasti se vihollinen olemme me itse, eikä kukaan tohdi nousta rintamaan itseään vastaan. Niin on kuitenkin tehtävä. On haistatettava paskat kvartaaleille ja ikiaikaiselle, kiihtyvälle kasvulle. On oltava valmiita maksamaan omalla hiellään ja verellään siitä, että elämä säilyy.
Epäilijät voivat kysyä minulta käytännön toimista tämän jalon tavoitteen saavuttamiseksi. Minä sanon heille, ettei käytännön teoilla ole mitään väliä, ennen kuin ajatukset ja sydän ovat niiden takana. Jos me haluamme, me voimme pelastaa jäätiköt, otsonikerroksen ja talvipakkaset. Me emme voi tehdä sitä, ennen kuin haluamme sitä sydämestämme, ennen kuin alistamme halumme kasvaa ja lihoa halulle selvitä ja pelastaa niin itsemme kuin läheisemmekin. Vallankumous ei synny ilman aatetta, ja minusta tuntuu, että vallankumous tarvitaan, ennen kuin alkaa tapahtua.
Ihmiskunta tarvitsee uuden heräämisen, joka johtaa sen elämään elämää, ei kasvavaa kulutusta varten. Haluan olla airuena nyt, ettei minun keinutuolissa tarvitse hävetä sitä, etten avannut suutani kun oli tilaisuus.
Olen huutanut. Nähtäväksi jää, mitä metsä vastaa.
Villa Pumpuli nuorten käyttöön!
Hahaa! Aktivismi tuottaa tulosta. Kuten Hesari uutisoi verkkosivuillaan, saavat entisen steinerpäiväkodin vallanneet nuoret jäädä taloon ja sen muuttamista päihteettömäksi ja savuttomaksi varttuneiden nuorten kohtaamispaikaksi aletaan selvittää.
Pelkkää arvostusta valtaajille oman oikeutetun agendansa menestyksekkäästä edistämisestä!
Muissa blogiasioissa: Olen saanut vastattua myös Hesarin vaalikonekysymyksiin.
Pelkkää arvostusta valtaajille oman oikeutetun agendansa menestyksekkäästä edistämisestä!
Muissa blogiasioissa: Olen saanut vastattua myös Hesarin vaalikonekysymyksiin.
Vaalikonerumba
Täytyy heti aluksi sanoa, että vaalikoneiden luonteissa oli kyllä eroja! Ylen ja Vantaan Sanomain koneiden lisäksi täyttelin MTV3:n ja Facebookin vaalikoneet, joista jälkimmäinen yllätti positiivisesti. Facebookin vaalikone kulki nimellä "Sosiaalinen vaalikone" ja sen kysymykset olivat käyttäjäkunnan tekemiä, joten skaalaa riitti laidasta laitaan. Toki joukkoon mahtui myös huonommin aseteltuja kysymyksiä, mutta kokonaisvaikutelma oli positiivinen. Maikkarin kone taas oli jotenkin turhanpäiväisen oloinen, outoja kysymyksiä, joita oli vähän ja hymynaama-asteikko niitä arvioimaan. Kommenttejakaan ei voinut laittaa kysymyskohtaisesti vaan ainoastaan osioiden loppuun, ehti ajatukset karkailla jo siinä vaiheessa, kun iltamyöhäisellä täyttelin.
Mutta tärkein pointti nyt siis se, että osoitteissa www.vantaansanomat.fi, www.yle.fi, www.mtv3.fi ja www.facebook.com on mahdollista löytää vastauksiani kaikenmoisiin kunnallisvaaleja ja -politiikkaa koskeviin kysymyksiin!
Kannattaa myös pitää silmällä Vantaan kaupungin omia vaalikeskustelusivuja, jotka käyvät jo kohtalaisen kuumina. Omia kannanottojani löytyy myös sieltä jonkin verran.
Mutta tärkein pointti nyt siis se, että osoitteissa www.vantaansanomat.fi, www.yle.fi, www.mtv3.fi ja www.facebook.com on mahdollista löytää vastauksiani kaikenmoisiin kunnallisvaaleja ja -politiikkaa koskeviin kysymyksiin!
Kannattaa myös pitää silmällä Vantaan kaupungin omia vaalikeskustelusivuja, jotka käyvät jo kohtalaisen kuumina. Omia kannanottojani löytyy myös sieltä jonkin verran.
lauantai 20. syyskuuta 2008
Vapaata tietotekniikkaa Vantaalle
Vantaan tulisi ottaa laajalti käyttöön avoimeen lähdekoodiin perustuvat käyttöjärjestelmät ja ohjelmistot sekä kouluissa, kirjastoissa että hallinnossa. Käytännössä tämä tarkoittaisi ainakin käyttöjärjestelmien vaihtamista Linux-pohjaisiksi ja OpenOffice-ohjelmiston ottamista Microsoftin toimisto-ohjelmien tilalle. Palvelinkäytössä ja esimerkiksi bussiaikataulujärjestelmässä Linux on jo otettu käyttöön, mutta sen käyttöä myös työasemilla tulee lisätä.
Linuxin edut vastaavia Windows-käyttöjärjestelmiä kohtaan ovat huomattavat. Niiden ominaisuudet ovat samalla tasolla, nykyiset graafiset Linux-käyttöliittymät ovat helppokäyttöisiä ja käyttö- ja ylläpitökustannukset laskisivat huomattavasti. Lisäksi tietoturva-asioissa Linux-pohjaiset ratkaisut kestävät ulkoisia uhkia Microsoftin ratkaisuja paremmin.
OpenOffice on ohjelmisto, joka pystyy siihen mihin Microsoft Officekin. Tekstinkäsittely-, taulukkolaskenta-, diaesitys- ja piirto-ohjelmat ovat yhteensopivia Microsoft Officen kanssa, sillä ne mahdollistavat sen tiedostomuotoihin tallentamisen, niiden avaamisen ja käsittelyn. Hintaa koko paketille, nolla euroa, ominaisuudet ja käyttöliittymä aivan samalla, ellei jopa paremmalla, tasolla kuin kaupallisessa vaihtoehdossa. Jälleen, säästö lisenssikustannuksissa olisi merkittävä.
Microsoft Office-paketeista luopumiselle ei pitäisi olla esteitä, paitsi Access-tietokantaohjelmaa kannalta. En tiedä, minkä verran tätä Vantaalla esimerkiksi hallinnossa ja virastoissa käytetään, mutta sillekin tulee etsiä maksutonta vaihtoehtoa tai sopia lisenssistä, joka koskee ainoastaan Access-ohjelmaa, ei muita Office-paketin osia.
Avoin lähdekoodi molemmissa tapauksissa mahdollistaisi myös sovellusten räätälöimisen juuri käyttötarkoitustaan varten ainoastaan henkilöstökustannusten hinnalla. Vantaa voisi kehittyä todelliseksi tieto-osaajakunnaksi, jonka palkkalistoilla olisi myös tämän alan asiantuntijoita ja edelläkävijöitä.
Linuxin ja OpenOfficen tiellä on kaksi näennäistä estettä. Ensimmäinen on koulutuskustannukset. Ainakin ylläpitotasolla tarvitaan Linuxin rakennetta ja toimintaa syvemmin tuntevaa henkilökuntaa, ja myös käyttöliittymäkoulutusta täytyy järjestää käyttäjätasolla sekä Linux-käyttöliittymistä että OpenOfficesta.
Koulutuksessa on kuitenkin kyse alkukustannuksesta ja osaavaa henkilökuntaa pitäisi Suomen satojen ja tuhansien datanomien ja tietoliikenneinsinöörien joukosta löytyä. Tämä investointi tulee tehdä, sillä säästöt tulevaisuudessa ovat huomattavat, kun yhdelle monikansalliselle yritykselle ei tarvitse maksaa sen ohjelmistojen käyttöoikeuksista tai päivittää laitekantaa uuden ja raskaamman käyttöjärjestelmän tullessa markkinoille. Linux-ratkaisuista esimerkiksi Xubuntu pyörii jouhevasti myös vanhemmilla tietokoneilla. Lisäksi käyttöjärjestelmien ja toimisto-ohjelmien päivittäminen olisi myös ilmaista, joten jälkeenkään ei tarvitse sen vuoksi jäädä.
Toinen este on Windows-alustoille räätälöidyt erikoisohjelmistot, kuten palkkasovellukset. Näiden osalta tulee tehdä samanlainen selvitystyö kuin Accessinkin kohdalla: etsiä ilmaista vaihtoehtoa. Ei myöskään pitäisi olla mahdotonta kilpailuttaa Linux-pohjaisten ohjelmistojen valmistamista, jotta myös ammattisovellukset sopivat yhteen uudistettavan järjestelmäarkkitehtuurin kanssa. Tässäkin avoin lähdekoodi olisi eduksi, sillä kehittäminen ja päivittäminen voisi tapahtua sisäisesti.
Vuonna 2008 Linux ei ole enää pienen nörttijoukon unelmaa paremmasta maailmasta, vaan maailmanlaajuinen, yhteisöllinen vapaaehtoisjoukko, jonka tarjoamat mahdollisuudet meidän tulee entistä paremmin ottaa huomioon. Vantaan tulee olla edelläkävijä myös tietoyhteiskunta-asioissa ja tukea vapaata ja vastuullista tietotekniikkaa, jota edustavat sekä Linux että OpenOffice.
Linuxin edut vastaavia Windows-käyttöjärjestelmiä kohtaan ovat huomattavat. Niiden ominaisuudet ovat samalla tasolla, nykyiset graafiset Linux-käyttöliittymät ovat helppokäyttöisiä ja käyttö- ja ylläpitökustannukset laskisivat huomattavasti. Lisäksi tietoturva-asioissa Linux-pohjaiset ratkaisut kestävät ulkoisia uhkia Microsoftin ratkaisuja paremmin.
OpenOffice on ohjelmisto, joka pystyy siihen mihin Microsoft Officekin. Tekstinkäsittely-, taulukkolaskenta-, diaesitys- ja piirto-ohjelmat ovat yhteensopivia Microsoft Officen kanssa, sillä ne mahdollistavat sen tiedostomuotoihin tallentamisen, niiden avaamisen ja käsittelyn. Hintaa koko paketille, nolla euroa, ominaisuudet ja käyttöliittymä aivan samalla, ellei jopa paremmalla, tasolla kuin kaupallisessa vaihtoehdossa. Jälleen, säästö lisenssikustannuksissa olisi merkittävä.
Microsoft Office-paketeista luopumiselle ei pitäisi olla esteitä, paitsi Access-tietokantaohjelmaa kannalta. En tiedä, minkä verran tätä Vantaalla esimerkiksi hallinnossa ja virastoissa käytetään, mutta sillekin tulee etsiä maksutonta vaihtoehtoa tai sopia lisenssistä, joka koskee ainoastaan Access-ohjelmaa, ei muita Office-paketin osia.
Avoin lähdekoodi molemmissa tapauksissa mahdollistaisi myös sovellusten räätälöimisen juuri käyttötarkoitustaan varten ainoastaan henkilöstökustannusten hinnalla. Vantaa voisi kehittyä todelliseksi tieto-osaajakunnaksi, jonka palkkalistoilla olisi myös tämän alan asiantuntijoita ja edelläkävijöitä.
Linuxin ja OpenOfficen tiellä on kaksi näennäistä estettä. Ensimmäinen on koulutuskustannukset. Ainakin ylläpitotasolla tarvitaan Linuxin rakennetta ja toimintaa syvemmin tuntevaa henkilökuntaa, ja myös käyttöliittymäkoulutusta täytyy järjestää käyttäjätasolla sekä Linux-käyttöliittymistä että OpenOfficesta.
Koulutuksessa on kuitenkin kyse alkukustannuksesta ja osaavaa henkilökuntaa pitäisi Suomen satojen ja tuhansien datanomien ja tietoliikenneinsinöörien joukosta löytyä. Tämä investointi tulee tehdä, sillä säästöt tulevaisuudessa ovat huomattavat, kun yhdelle monikansalliselle yritykselle ei tarvitse maksaa sen ohjelmistojen käyttöoikeuksista tai päivittää laitekantaa uuden ja raskaamman käyttöjärjestelmän tullessa markkinoille. Linux-ratkaisuista esimerkiksi Xubuntu pyörii jouhevasti myös vanhemmilla tietokoneilla. Lisäksi käyttöjärjestelmien ja toimisto-ohjelmien päivittäminen olisi myös ilmaista, joten jälkeenkään ei tarvitse sen vuoksi jäädä.
Toinen este on Windows-alustoille räätälöidyt erikoisohjelmistot, kuten palkkasovellukset. Näiden osalta tulee tehdä samanlainen selvitystyö kuin Accessinkin kohdalla: etsiä ilmaista vaihtoehtoa. Ei myöskään pitäisi olla mahdotonta kilpailuttaa Linux-pohjaisten ohjelmistojen valmistamista, jotta myös ammattisovellukset sopivat yhteen uudistettavan järjestelmäarkkitehtuurin kanssa. Tässäkin avoin lähdekoodi olisi eduksi, sillä kehittäminen ja päivittäminen voisi tapahtua sisäisesti.
Vuonna 2008 Linux ei ole enää pienen nörttijoukon unelmaa paremmasta maailmasta, vaan maailmanlaajuinen, yhteisöllinen vapaaehtoisjoukko, jonka tarjoamat mahdollisuudet meidän tulee entistä paremmin ottaa huomioon. Vantaan tulee olla edelläkävijä myös tietoyhteiskunta-asioissa ja tukea vapaata ja vastuullista tietotekniikkaa, jota edustavat sekä Linux että OpenOffice.
perjantai 19. syyskuuta 2008
Vaalikonekierros avattu
Huh-huh, noihinhan saa uppoamaan oikeasti aikaa!
Olen nyt vastannut sekä Vantaan Sanomien että YLEn vaalikonekysymyksiin. Molemmat olivat kohtalaisen laadukkaita ja helppokäyttöisiä, joten ei suurta valittamista siitä. Jos joku kysymyksenasettelu häiritsi, mainitsin kyllä asiasta kommentteissa.
Täytynee kahlata ainakin MTV:n kysymykset läpi vielä viikonlopun aikana.
Olen nyt vastannut sekä Vantaan Sanomien että YLEn vaalikonekysymyksiin. Molemmat olivat kohtalaisen laadukkaita ja helppokäyttöisiä, joten ei suurta valittamista siitä. Jos joku kysymyksenasettelu häiritsi, mainitsin kyllä asiasta kommentteissa.
Täytynee kahlata ainakin MTV:n kysymykset läpi vielä viikonlopun aikana.
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
Ehdokaskoulutuksen jälkimaininkeja
No niin! Nyt on käyty läpi varsin virallinen ja vakavahenkinen ehdokaskoulutus, mikä tekee minusta lähes voittamattoman vaalitaistossa. Tai sitten ei.
Vantaan Vasemmiston järjestämä tilaisuus oli varsin rento ja informatiivinen. Kuntapäätöksenteon perusasiat käytiin läpi ja loppuaika keskityttiin erilaisiin sisältökysymyksiin aina Vantaan kaupungin viimeaikaisista tekemisistä Vasemmistoliiton Vantaan kunnallisjärjestön vaaliohjelmaan. Lisäksi tutkimme Vantaan Sanomien vaalikonetta hieman sillä silmällä ja saatiinpa aikaan ihan oikeaa keskustelua ehdokkaiden kesken!
Untuvikon näkökulmasta hommasta oli kyllä hyötyä. Kokonaiskuva selkiytyi ja asioista kuuli uusia ajatustapoja ja pointteja. Kunnallispolitiikka vain on sellainen asia, ettei siitä muutamassa tunnissa voi saada oikeaa ja täysvaltaista kuvaa, mutta nöyrällä ja vastaanottavaisella asenteella sinne on pyrittävä muutenkin.
Ensi viikolla liihotan ehdokastapaamiseen kaupungintalolle ja toivottavasti törmään muihinkin yhdeksäänkymmeneen ehdokkaaseen, joita ehdokaslistalla on. Ja silloin saadaan ehdokasnumerotkin!
Lähipäivinä yritän keskittyä vaalikoneisiin vastailuun, joten niiden kautta tulee saataville mielipiteitäni ja näkemyksiäni ihan kootussa paketissa - kunhan aukeilevat äänestävälle yleisölle. Toivottavasti jonkun kannanoton muistan tännekin laittaa.
Over and out!
Vantaan Vasemmiston järjestämä tilaisuus oli varsin rento ja informatiivinen. Kuntapäätöksenteon perusasiat käytiin läpi ja loppuaika keskityttiin erilaisiin sisältökysymyksiin aina Vantaan kaupungin viimeaikaisista tekemisistä Vasemmistoliiton Vantaan kunnallisjärjestön vaaliohjelmaan. Lisäksi tutkimme Vantaan Sanomien vaalikonetta hieman sillä silmällä ja saatiinpa aikaan ihan oikeaa keskustelua ehdokkaiden kesken!
Untuvikon näkökulmasta hommasta oli kyllä hyötyä. Kokonaiskuva selkiytyi ja asioista kuuli uusia ajatustapoja ja pointteja. Kunnallispolitiikka vain on sellainen asia, ettei siitä muutamassa tunnissa voi saada oikeaa ja täysvaltaista kuvaa, mutta nöyrällä ja vastaanottavaisella asenteella sinne on pyrittävä muutenkin.
Ensi viikolla liihotan ehdokastapaamiseen kaupungintalolle ja toivottavasti törmään muihinkin yhdeksäänkymmeneen ehdokkaaseen, joita ehdokaslistalla on. Ja silloin saadaan ehdokasnumerotkin!
Lähipäivinä yritän keskittyä vaalikoneisiin vastailuun, joten niiden kautta tulee saataville mielipiteitäni ja näkemyksiäni ihan kootussa paketissa - kunhan aukeilevat äänestävälle yleisölle. Toivottavasti jonkun kannanoton muistan tännekin laittaa.
Over and out!
Naamakirja & The Pain
Jeps, eli ehdokas Suoranta löytyy nyt myös Facebookista. Join in on the fun!
Täytyy mainostaa myös vähän aikaa sitten löytämääni sarjakuvataiteilijaa Tim Kreideria. Sarjakuvansa 'The Pain - When will it end' on saatavilla selaimen välityksellä aina vuodelta 2000 asti ja sisältää räävittömän huumorin lisäksi varsin terävää analyysiä Yhdysvaltain poliittisesta tilanteesta viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Kreider on varsin suorasanainen, mutta älykäs Bush-kriitikko, joten kannattaa lueskella myös sarjakuviin liitettyjä taiteilijan lausuntoja. Suuntaa siis http://thepaincomics.com/!
Täytyy mainostaa myös vähän aikaa sitten löytämääni sarjakuvataiteilijaa Tim Kreideria. Sarjakuvansa 'The Pain - When will it end' on saatavilla selaimen välityksellä aina vuodelta 2000 asti ja sisältää räävittömän huumorin lisäksi varsin terävää analyysiä Yhdysvaltain poliittisesta tilanteesta viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Kreider on varsin suorasanainen, mutta älykäs Bush-kriitikko, joten kannattaa lueskella myös sarjakuviin liitettyjä taiteilijan lausuntoja. Suuntaa siis http://thepaincomics.com/!
tiistai 16. syyskuuta 2008
Graffitiasiaa
Kuten monet ovat ehkä huomanneet, Stop töhryille -projekti juhlii tänään kymmenvuotista taivaltaan. Mukaan ei ole kutsuttu graffitikiistan tärkeintä osapuolta, Helsingin nuorisoasiankeskusta, saati sitten nuorisolautakunnan jäseniä. Myös kaupunginvaltuutetut Arhinmäki ja Helistä käännytettiin kyseisistä bileistä, eikä heillä ollut mahdollisuutta käydä kuulemassa projektin tulevaisuudensuunnitelmia. Toimittajillakaan ei ollut asiaa sisään.
Stop töhryille ajaa nollatoleranssia graffitien ja tagien suhteen. He muun muassa vastustivat laillisen graffitimuurin perustamista, eivätkä oikeastaan suostu edes käyttämään sanaa 'graffiti', vaan painottavat meiningin laittomuutta ja esteettistä haittavaikutusta.
Vaikuttaa siltä, että Stop töhryille -projektin lähtökohta ei ole puuttua graffitien laatuun vaan kieltää ja tukahduttaa koko alakulttuurin olemassaolo. Hedelmättömämpää lähtökohtaa minkäänlaiselle yhteiselolle ei oikein voi keksiä. Olemme tilanteessa, jossa vartiointiliikkeet ja poliisit viettävät aikaansa maalipurkkien kanssa kulkevien ihmisten perässä, olivat nämä sitten ihan oikeita graffititaiteen harrastajia tai tussin kanssa seinään törmääviä yläkouluikäisiä.
Tosiasiahan on, että tagit, graffitit ja töhryt eivät ole Stop-projektista huolimatta hävinneet. Toinen tosiasia on, että ne eivät häviäkään - ainakaan ilmaisunvapautta ja oikeusvaltion periaatteita kunnioittavan lainsäädännön avulla. Kyse on alakulttuurimuodosta, jota on mahdotonta pelkällä kepillä säännellä. En minäkään pidä sotketuista bussikatoksista tai arvosta tussilla piirrettyjä kirkkoveneitä, mutta ei tämä nykymenokaan vetele.
Tästä syystä graffitikeskustelu tarvitsee uuden uran, jota Paavo Arhinmäki ja Kimmo Helistö ovat ihailtavasti uurtaneet. Graffitintekijät tarvitsevat tilat, joissa he voivat maalata laillisesti ja vapaasti. Tämä voitaisiin toteuttaa yhteistyössä rakennusvirastojen, Stop-projektin, nuorisoasiankeskuksen ja graffitiaktiivien kesken, mutta jonkinlainen konsensushan siihen tarvittaisiin ja sitä ei näillä näkymin ole Helsingissä syntymässä.
Siksi ehdotankin, että rakennetaan Suomen ensimmäinen yhteiskunnan hyväksymä ja tukema graffitimuuri Vantaalle. Paikkakin on jo valmiina: Koivukylänväylän uudella pätkällä on runsaasti pystysuoraa kallionseinää, joka ei tarvitse kuin kattaa betonilla ja voilà! - blanko graffitimuuri on valmis. Tällä tavoin olisimme ainakin mahdollistaneet laillisen graffititaiteen tekemisen, nykytilanteessa maalikannujen kantaja ei kohtaa kuin vainoa, meni hän minne tahansa.
Tämä lienee niitä keskusteluja, jotka eivät ihan heti lopu, mutta uusien kulttuurimuotojen fanaattinen vainoaminen saisi pikkuhiljaa loppua. Ei se punk-musiikkikaan mihinkään hävinnyt, vaikka Sex Pistol jätettiin aikanaan Suomen rajojen ulkopuolelle.
Stop töhryille ajaa nollatoleranssia graffitien ja tagien suhteen. He muun muassa vastustivat laillisen graffitimuurin perustamista, eivätkä oikeastaan suostu edes käyttämään sanaa 'graffiti', vaan painottavat meiningin laittomuutta ja esteettistä haittavaikutusta.
Vaikuttaa siltä, että Stop töhryille -projektin lähtökohta ei ole puuttua graffitien laatuun vaan kieltää ja tukahduttaa koko alakulttuurin olemassaolo. Hedelmättömämpää lähtökohtaa minkäänlaiselle yhteiselolle ei oikein voi keksiä. Olemme tilanteessa, jossa vartiointiliikkeet ja poliisit viettävät aikaansa maalipurkkien kanssa kulkevien ihmisten perässä, olivat nämä sitten ihan oikeita graffititaiteen harrastajia tai tussin kanssa seinään törmääviä yläkouluikäisiä.
Tosiasiahan on, että tagit, graffitit ja töhryt eivät ole Stop-projektista huolimatta hävinneet. Toinen tosiasia on, että ne eivät häviäkään - ainakaan ilmaisunvapautta ja oikeusvaltion periaatteita kunnioittavan lainsäädännön avulla. Kyse on alakulttuurimuodosta, jota on mahdotonta pelkällä kepillä säännellä. En minäkään pidä sotketuista bussikatoksista tai arvosta tussilla piirrettyjä kirkkoveneitä, mutta ei tämä nykymenokaan vetele.
Tästä syystä graffitikeskustelu tarvitsee uuden uran, jota Paavo Arhinmäki ja Kimmo Helistö ovat ihailtavasti uurtaneet. Graffitintekijät tarvitsevat tilat, joissa he voivat maalata laillisesti ja vapaasti. Tämä voitaisiin toteuttaa yhteistyössä rakennusvirastojen, Stop-projektin, nuorisoasiankeskuksen ja graffitiaktiivien kesken, mutta jonkinlainen konsensushan siihen tarvittaisiin ja sitä ei näillä näkymin ole Helsingissä syntymässä.
Siksi ehdotankin, että rakennetaan Suomen ensimmäinen yhteiskunnan hyväksymä ja tukema graffitimuuri Vantaalle. Paikkakin on jo valmiina: Koivukylänväylän uudella pätkällä on runsaasti pystysuoraa kallionseinää, joka ei tarvitse kuin kattaa betonilla ja voilà! - blanko graffitimuuri on valmis. Tällä tavoin olisimme ainakin mahdollistaneet laillisen graffititaiteen tekemisen, nykytilanteessa maalikannujen kantaja ei kohtaa kuin vainoa, meni hän minne tahansa.
Tämä lienee niitä keskusteluja, jotka eivät ihan heti lopu, mutta uusien kulttuurimuotojen fanaattinen vainoaminen saisi pikkuhiljaa loppua. Ei se punk-musiikkikaan mihinkään hävinnyt, vaikka Sex Pistol jätettiin aikanaan Suomen rajojen ulkopuolelle.
Nyt se alkaa!
Tällä päivämäärällä minusta on tullut kunnallisvaaliehdokas! Ehdokaslistat on lyöty lukkoon ja on aika aloittaa kampanjointi. Miten tämä nyt sitten oikein pääsi käymään?
Niin... Olen aina ollut kiinnostunut politiikasta - ainakin jollain tasoilla. Lapsena katsoin Iltalypsyä ja myöhemmin Uutisvuotoa, ja kai jotenkin sitten pääsi kehittymään yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut poika. Kotikasvatus auttoi myös, molemmat vanhempani olivat mukana paikallispolitiikassa ja asioista juteltiin. Osaan seurata myös lehtiä (ainakin jos avopuoliso on tuonut Hesarin aamusella valmiiksi pöytään...) ja muita uutismedioita. Historia, yhteiskuntaoppi, filosofia ja muu sellainen on aina koulussakin kiinnostanut.
Pyörittelin ehdokkaaksi asettumista puolivakavissani loppukesästä. Jotenkin koko vuoden on tullut semmoisia pieniä "heräämisiä", maailman ja kotimaan tapahtumat ovat saaneet aikaan fiiliksen, että asioihin on voitava vaikuttaa muutenkin kuin taivastelemalla. Mainitsin asiasta isälleni, joka (tapojensa vastaisesti) taisi innostua melko lailla. Hän soitti minulle männäsunnuntaina ja ehdotti, että asettuisin ehdolle Vasemmistoliiton listoilta sitoutumattomana ehdokkaana. Ilmeisesti joku vantaalainen vasemmistoaktiivi oli jo häntäkin kosiskellut, mutta omien sanojensa mukaan hän ei lähde ehdokaslistojen keski-ikää nostamaan. Päätöksen tein nopeasti, sillä aikaa ei pahemmin ollut - Vantaan vasemmisto kun löi listansa lukkoon eilen maanantaina ja silloin marssin minäkin ilmoittautumaan ehdokkaaksi.
Ja tässä sitä sitten ollaan. Linjaa ei ole, ajatuksia ja näkemyksiä riittää, mutta aika harva toistaiseksi tietää niistä. Huomenna homma selkiytyy toivottavasti lisää, kun osallistun ehdokaskoulutukseen Myyrmäessä. Ensi viikolla saan tietää ehdokasnumeroni ja vaalijulistekuvaakin pitäisi pikkuhiljaa otattaa. Elämme jännittäviä aikoja!
Paras tapa seurata ajatuksenjuoksuani ja menoani ennen vaaleja on todennäköisesti juuri tämä blogi. Tänne keräilen kannanottoja, minua kiinnostavia uutisia ja näkökulmia ja muutenkin tiedotan menemisistäni ehdokkaana. Jos haluat kysyä mitä tahansa vaaleihin edes etäisesti liittyvää, ota ihmeessä yhteyttä kommenttipalstan kautta tai sähköpostitse osoitteella esko.suoranta@gmail.com.
Kiitos kiinnostuksesta, toivottavasti tulet toistekin!
T. Esko
Niin... Olen aina ollut kiinnostunut politiikasta - ainakin jollain tasoilla. Lapsena katsoin Iltalypsyä ja myöhemmin Uutisvuotoa, ja kai jotenkin sitten pääsi kehittymään yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut poika. Kotikasvatus auttoi myös, molemmat vanhempani olivat mukana paikallispolitiikassa ja asioista juteltiin. Osaan seurata myös lehtiä (ainakin jos avopuoliso on tuonut Hesarin aamusella valmiiksi pöytään...) ja muita uutismedioita. Historia, yhteiskuntaoppi, filosofia ja muu sellainen on aina koulussakin kiinnostanut.
Pyörittelin ehdokkaaksi asettumista puolivakavissani loppukesästä. Jotenkin koko vuoden on tullut semmoisia pieniä "heräämisiä", maailman ja kotimaan tapahtumat ovat saaneet aikaan fiiliksen, että asioihin on voitava vaikuttaa muutenkin kuin taivastelemalla. Mainitsin asiasta isälleni, joka (tapojensa vastaisesti) taisi innostua melko lailla. Hän soitti minulle männäsunnuntaina ja ehdotti, että asettuisin ehdolle Vasemmistoliiton listoilta sitoutumattomana ehdokkaana. Ilmeisesti joku vantaalainen vasemmistoaktiivi oli jo häntäkin kosiskellut, mutta omien sanojensa mukaan hän ei lähde ehdokaslistojen keski-ikää nostamaan. Päätöksen tein nopeasti, sillä aikaa ei pahemmin ollut - Vantaan vasemmisto kun löi listansa lukkoon eilen maanantaina ja silloin marssin minäkin ilmoittautumaan ehdokkaaksi.
Ja tässä sitä sitten ollaan. Linjaa ei ole, ajatuksia ja näkemyksiä riittää, mutta aika harva toistaiseksi tietää niistä. Huomenna homma selkiytyy toivottavasti lisää, kun osallistun ehdokaskoulutukseen Myyrmäessä. Ensi viikolla saan tietää ehdokasnumeroni ja vaalijulistekuvaakin pitäisi pikkuhiljaa otattaa. Elämme jännittäviä aikoja!
Paras tapa seurata ajatuksenjuoksuani ja menoani ennen vaaleja on todennäköisesti juuri tämä blogi. Tänne keräilen kannanottoja, minua kiinnostavia uutisia ja näkökulmia ja muutenkin tiedotan menemisistäni ehdokkaana. Jos haluat kysyä mitä tahansa vaaleihin edes etäisesti liittyvää, ota ihmeessä yhteyttä kommenttipalstan kautta tai sähköpostitse osoitteella esko.suoranta@gmail.com.
Kiitos kiinnostuksesta, toivottavasti tulet toistekin!
T. Esko
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
