Ha! Taas unohtui tiistai

Oli pitkä päivä eilen, joten päivittely unohtui! "Tiistain" biisi on tällä kertaa The Nightwatchmanin Road I Must Travel. Kyseessä siis RATM:n entinen kitaristi ja julkkisaktivisti Tom Morello sooloprojekteineen. Pitänee itsekin tutustua vähän tarkemmin!

Vaalit meni! --- Vaimoke tunkee koneelle, joten otsikointi jää puolitiehen...

Täytyy kyllä myöntää, että eilisilta kului aika pitkälti hampaita kiristellessä, sen verran jännää puuhaa oli ääntenlaskennan seuraaminen! Ehdokas Suorannalle kansa soi kokonaiset 73 ääntä. Se ei valtuustoipaikkaan riittänyt, mutta on silti reilusti yli oman tavoitteeni ja siitä kiitos kaikille äänen antaneille. Kampanjointi oli todella hauskaa puuhaa ja Vasurileirissä vallitsi hyvä henki. Vasemmistoliiton nuorten ehdokkaiden joukosta sain kuudenneksi eniten ääniä - Saramon Jussi rykäisi valtuustoon ja Katri Rantalakin pääsi varalle!

Kokonaisuutena Vantaan tilanne ei kyllä hymyilytä. Perussuomalaisista tuli kertaheitolla varteenotettava valtuustoryhmä kuudella valtuutetulla ja Kokoomus sai yhden valtuutetun lisää, nousten suurimmaksi ryhmäksi ohi SDP:n, joka menetti kolme paikkaa ja tippui 18 valtuutettuun. Vasemmistoliitto menetti yhden paikan ja sai näin viisi valtuutettua.

Yritän myöhemmin saada aikaan vähän syvempää analyysiä vaalituloksesta. Jos Kokoomuksen ja Perussuomalaisten puheisiin on uskominen, seuraavat neljä vuotta pistävät Vantaan talouden kuntoon ja parantavat palvelujen tasoa. Mielenkiinnolla odotan, miten käy ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun ja tuloerojen kaventamisen. Toki Vihreät ja Vasemmisto meteliä pitävät (ja varmasti monet muutkin), mutta mielenkiintoisia aikoja elämme silti. Voisi olla paikallaan tiirata, millaista väkeä valtuustoon on nyt päässyt, erityisesti uusien tulokkaiden osalta.

Huomenna totuttuun tapaan tiistaibiisi ja vielä kerran valtavat kiitokset kaikille äänestäjille! Lautakuntapaikat ovat tietysti vielä jaossa, ja pyrkimys sinnekin on tietysti kova. Eiköhän minusta kuulla vielä. :)

Loppusuora häämöttää

Huomenna on viimeinen päivä ennen vaaleja. Viime hetkien kampanjointi jatkuu vielä huomenna, mutta suurin työ on jo tehty. Paneelit, maalaismarkkinat, manifesti ja bloggailu ovat toivottavasti tehneet minut tutuksi ihmisille ja ehkä jopa saaneet muutaman ihan äänestämäänkin.

Vasemmistoliiton ehdokkaiden yhteishengessä ja tarmossa on ollut hienoa olla mukana, ja vaikka valtakunnalliset gallupit eivät ole suurta voittoa luvanneet, voi Vantaalla tapahtua positiivisia yllätyksiäkin. Töitä on tehty kovasti, oli lopputulos sitten mikä hyvänsä. Ihmisten jututtaminen on ollut avartavaa ja opettavaista, vaikka välillä on saanut vähän vilusta värjötelläkin.

Blogin kirjoittelu todennäköisesti jatkuu vaalien jälkeenkin. Tahti varmaankin hidastuu, mutta pitäähän sitä ihmisellä poliittinen foorumi olla, erityisesti jos sattuu pääsemään läpi!

Mitä vielä voisin sanoa? Demokratia voittakoon!

Muuten olen sitä mieltä, että veroja on korotettava.

Avaa silmät

Vieraileminen osoitteessa www.avaasilmat.org kannattaa!

Menemisiä, Tiistai & Metropolia

Viimein tiistaibiisi ennen vaaleja ja viimeinen ennakkoäänestyspäivä myös! Jos sunnuntaina on hoppua, niin tänään ehtii hyvin antaa äänensä. Esimerkiksi minulle. ;)

Tänään on kyllä aivan päätön päivä! Se aiemmin mainostettu Tikkurilan lukion vaalipaneeli alkaa yhdeltä, neljän nurkilla suuntaan muiden nuorten ehdokkaiden kanssa jakamaan Reilun kaupan banaaneja Tikkurilan aseman nurkille ja illalla on Vasemmistonuorten vaalibileet ravintola Calypsossa! Tuota viimeistä en ole tainnut edes mainostaa täällä, joten korjataan asia:

Mitä?: Vas. nuorten vaalibileet.
Missä? Tikkurilassa ravintola Calypsossa, Peltolantie 2.
Milloin? Tänään! Kello 21 alkaen.
Mitä muuta? Siellä on Raappana, Pyhimys, PoutaSound ja Spittin' Fiyah Sound!
Paljonko maksaa? Vain narikkamaksun 2,50 euroa.
Mitä vielä? Mä oon siä kans!

Ole siellä sinäkin!

Hmm, onkohan hoettu jo tarpeeksi Tikkurilaa...

Muissa asioissa: Minulta kysyttiin viikonloppuna mielipidettä siitä, miten Vantaan pitäisi periä vuokraa Metropolia-ammattikorkeakoulun tiloista. Nykytilanne on, että kaupunki perii juuri sen verran vuokraa kuin se antaa tukea Metropolialle. Käytäntö kuitenkin on sovittu kahdeksi vuodeksi, minkä jälkeen kaupungilla on vapaat kädet nostaa vuokria ja saada sitä kautta tuottoa.

Aluksi olin sitä mieltä, että vuokrat ylös vaan, Metropolia on valtava osakeyhtiö, jolla luulisi olevan varaa maksaa! Heppoinen taustatyö kostautui ja jouduin myöntämään olevani väärässä.

Metropolian koon vuoksi ylläpitokulut ovat suuret, joten sillä ei ole kauheasti pelivaraa. Mikäli Vantaa korottaisi vuokrat vastaamaan "oikeaa" tasoa, saattaisi se olla jopa kuolinisku tekniikan alan opetukselle Vantaalla. Tämä johtaisi tilanteeseen, jossa vantaalaiset yritykset rekrytoisivat osaajansa muualta tai nostaisivat kytkintä, kun työvoimaa ei ole saatavilla. Vantaan taloustilanteessa varsin vaarallinen skenaario.

Siispä harkitumpi kantani on, että Metropolian ollessa vaikeuksissa pitää sitä tukea perimällä tiloista vain nimellisvuokraa.

Tiistaibiisinä tänään: PMMP - Joku raja.

Amnestyn tavoitteisiin sitoutunut

Eräs potentiaalinen äänestäjä haastoi minut sitoutumaan Amnestyn Joku raja! -kampanjan tavoitteisiin. Lähisuhdeväkivalta on Suomessa todellinen ongelma ja pahimpia ihmisoikeuskysymyksiä maassamme. Tästä syystä en voinut kieltäytyä haasteesta ja Amnesty palkitsi minut bannerilla (joka löytyy tuosta oikealta). Sitä klikkaamalla pääset listaan, josta löytyvät kaikki Amnestyn suosituksiin sitoutuneet ehdokkaat. Facebookista löytyy myös Joku raja! -yhteisö, johon kehotan kaikkia liittymään pikimmiten!

Suositukset kuuluvat seuraavasti (lisätietoja myös bannerilinkin takaa):

1. Kuntiin ja seutukuntiin on luotava poliittisesti hyväksytyt toimintaohjelmat naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön. Ohjelmien tulee sisältää toimia myös seksuaalisen väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Ohjelmien toteuttamiseen on varattava riittävästi budjettivaroja. Ohjelmissa on määriteltävä yhteiset tavoitteet, keinot ja eri toimijoiden vastuut. Ohjelmissa tulee huomioida lastensuojelunäkökulman lisäksi väkivaltaa kokeneiden naisten erityisen tuen ja avun tarve.

2. Kunnallisten yhteyshenkilöiden verkostoa on pikaisesti tuettava ja täydennettävä. Yhteyshenkilöiden toimintaresurssit on turvattava. Kunnissa toimivien lähisuhdeväkivallan vastaisen työn yhteyshenkilöiden tulee edistää ja seurata ohjelman toimeenpanoa. Yhteyshenkilöiden tulee myös koota tietoa alueella tehtävästä väkivallan vastaisesta työstä ja ylläpitää seutukuntayhteistyötä.

3. Kunnissa tulee edelleen muodostaa moniammatillisia väkivallan ehkäisyyn erikoistuneita työryhmiä, jotka vastaavat kunnan alueella tehtävän työn kehittämisestä. Hyviä, uhrien palveluja tehostavia käytäntöjä on edelleen tehtävä tunnetuksi. Työryhmissä tulee olla ammattilaisia mm. paikallisesti toimivista väkivallan vastaista työtä tekevistä järjestöistä, sosiaali- ja terveystoimesta, opetustoimesta, oikeuslaitoksesta ja poliisista.

4. Kuntien tulee lisätä terveyskeskuspäivystysten valmiuksia tukea ja ohjata väkivallan uhreja ja tekijöitä. Huomiota on kiinnitettävä myös seksuaalisen väkivallan tunnistamiseen ja siihen, että asiantuntevaa apua on tarjolla. Myös erityisen haavoittuvassa asemassa olevien naisten tueksi on luotava palveluja. Kuntien on huolehdittava myös muilla aloilla toimivien, väkivallan eri osapuolia työssään kohtaavien työntekijöiden ammattitaidon kehittämisestä pari- ja lähisuhdeväkivaltaa koskien.

5. Kuntien on kehitettävä ja otettava käyttöön selkeät, kokonaisvaltaiset palveluketjumallit väkivallan eri osapuolien auttamiseksi. Palveluketjumallit on kirjattava, jotta vaihtuvat työntekijät voivat pitää ne käytössä. Palveluketjujen on oltava katkeamattomia ja työntekijät on perehdytettävä niiden käyttöön.

6. Kuntien on tuettava valtakunnallisesti toimivia järjestöjä, erityisesti jos kunnan omalla alueella ei ole paikallista naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista toimintaa. Paikallisesti toimivien järjestöjen toimintaresurssit on turvattava.

7. Kunnissa tulee edelleen lisätä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista ennaltaehkäisevää työtä, kuten koulutusta, tiedottamista väkivallasta ja palveluista sekä esitteiden ja muun materiaalin tuottamista asukkaille ja ammattihenkilöstölle.

8. Koko maan kattavan palveluverkoston luominen väkivaltaa kohdanneille on oltava valtion ja kuntien yhteinen tavoite. Kyse on perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta.

Melkein tiistaibiisi!

Heh. Jos vaikka leikitään, että tänään on tiistai ja minä ihan ajoissa postaan kantaaottavan kipaleen?

Tällä viikolla vuorossa Foo Fightersin My Hero. John McCain Dollarimaasta otti biisin kampanjaansa, mikä sai yhtyeen keulahahmon Dave Grohlin ärsyyntymään. Kappalehan kun ei todellakaan kerro mistään 76-vuotiaista monimiljonääriveteraaneista, vaan ihan tavallisista arjen sankareista. Propsit niille!

Sanotaan vaikka lopuksi, että palomiehille lisää palkkaa! 1500 kieppeillä oleva peruspalkka kuulostaa aika surkealta työstä, josta jäädään sairaseläkkeelle enemmän kuin mistään muualta ja jonka tekijät muutenkin kuolevat kovasti nuorena. Piristäisiköhän tulevia syksyjä palo- ja pelastustoimen lakot sairaanhoitajien jalanjäljissä?

Liisa-tädin kesäkoulu

Helsingin Sanomat uutisoi, että sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä esittää kolmatta, vapaaehtoista lukukautta yliopistojen ja korkeakoulujen opinto-ohjelmiin. Tämä kesälukukausi palvelisi tavoitetta nykyistä nopeammasta valmistumistahdista ja opiskelijoiden saamisesta työelämän pariin nopeammin. Hyssälän mukaan toive on tullut opiskelijoilta.

Krhm... Suomessa on 20 kesäyliopistoa, jotka antavat opetusta 124:llä paikkakunnalla. Osallistuminen niiden opetukseen on vapaaehtoista. Maa- ja metsätaloustieteellisillä oppialoilla on pakollisia harjoitteluja kesien aikana siitä ymmärrettävästä syystä, että noilla aloilla suuri osa käytännön töistä ei vain onnistu kun hanki on maassa ja kulkuset kilkkaa. Minkälainen rinnakkainen järjestelmä tähän tarvitaan lisäksi?

Voisiko olla, että jokin nopean valmistumisen, laihan leivän ja opiskelujen oheisen työnteon yhdistelmässä vaikuttaa siihen, että aivan jokainen ei kesäisin jaksa tai halua opiskella? He jotka haluavat, pystyvät sen yliopistossa tekemään. Kuten Hesarin kommenttipalstalla huomioitiin, voisi ehkä olla järkevämpää pidentää talvilukukausia, jotka alkavat myöhään ja loppuvat aikaisin. Eikä se opintotuen korottaminen ja indeksiin sitominenkaan välttämättä asiaa haittaisi - työnteko kun kuitenkin on se tekijä, joka eniten opiskelijan aikaa ja energiaa koulun ohella vie.

Entä ammattikorkeakoulut? Noin kolmen vuoden koulutusohjelmista, jotka jo nyt joustavat huonosti, tuskin tarvitsee tinkimällä tinkiä. Esimerkiksi tiettyjen korkeakoulujen sairaanhoitajat tekevät koulutyönsä lyhyimmillä mahdollisilla lomilla ja suuntautuvat alansa töihin myös kesäisin. Kaiken kukkuraksi heidän harjoittelunsa ovat palkattomia, joten 40 tunnin harjoittelutyöviikkojen päälle monet tekevät 10 tuntia palkkatöitäkin.

Ammattikorkeakoulujen tapauksessa pitää minusta keskittyä opiskelun joustavuuden edistämiseen. Paras ymmärrykseni koskee hoitotyön koulutusohjelmaa, jossa on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, tehdä asioita nopeammassa tahdissa kuin muut. Opiskelu siellä näyttää jakautuvan tarpeettoman tiukkoihin harjoittelujaksoihin ja hieman löysiin lähiopetusjaksoihin, joiden tasapainottamisella voitaisiin saada paljon aikaan - ja ehkä jopa muutama lomapäivä sinne tänne, kuten yliopisto-opiskelijoillakin on. Tässä Hyssälän linjoilla oleva kesäopetus voisi toimia, mutta se vaatisi joustavan opiskelutahdin lanseeraamista myös kaikille amk-puolen linjoille nykyisten lukukausien sisälläkin.

Päin paneelia!

Maanmainio vaalikiertue jatkuu tulevana sunnuntaina 19.10. kun osallistun partiolaisten vaalipaneeliin! Täytyy kyllä myöntää, että hieman jännittää kohdata toisten puolueiden ehdokkaita ja asettua tulilinjalle. Paneeli pidetään Valkoisessa salissa, osoitteessa Aleksanterinkatu 16-18, Hki. Vantaan ehdokkaiden paneeli alkaa kello 15.

Ah ja voi, nyt on taas kiire muihin toimiin. Lähitulevaisuudessa luvassa poliittisluontoista kirjoittelua.

Lehtikatsaus, Vantaan talous ja kaikkea uutta ja ihmeellistä

Päivän Helsingin Sanomat kirjoitti Vantaasta pitkät pätkät tänään! Lehden vaalitentissä Tikkurilassa olivat kansalaiset kaivanneet mm. leikkipuistoja, radanvarsiparkkipaikkoja, pienempiä oppilasmääriä, kulttuurikeskusta ja laajemmalle levinnyttä vuokra-asumista.

HS kysyi vantaalaisilta ehdokkailta ehdotuksia Tikkuraitin ilmeen parantamiseksi. Ehdokkaiden ideat vaihtelivat valmiiden suunnitelmien toteuttamisesta poliisien lisäämiseen. Samuel Halonen, 14, oli keskustan harmauden ihmettelijöiden joukossa ja ehdotti, että josko "edes roskikset voisi maalta punaisiksi". Kannatan! Muiden ehdokkaiden tuskaillessa, että rahat eivät riitä raitin kaunistamiseen, minä lupaan valituksi tullessani maalata Tikkuraitin roskikset punaisiksi, vaikka omakätisesti ja omasta kukkarosta jos tarve vaatii.

Niin, ne rahat. Kaupunginjohtaja Juhani Paajasen talousarvioesityksen mukaan Vantaan talous on juuri ja juuri plussalla ensi vuonna. Valitettavasti Paajanen ei ole laskelmissaan ehtinyt ottaa huomioon viime viikkojen talouskriisiä, joten pahimmassa tapauksessa miinukselle mennään - erityisesti jos työttömyys kasvaa. Paajasen mukaan "Nyt ei ole aika parantaa yleistä palvelutasoa uusilla resursseilla". Kiva, eikö vain?

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä otti asiaan kantaa seuraavasti:

Palvelupuutteita korjattava varovaisessakin budjetissa

Vantaan kaupunginjohtajan talousarvioesitys karsii lautakuntien esittämiä palveluja noin neljällä miljoonalla eurolla. Valtuuston juhlapäätöksellä aloitettua luokkakokojen pienentämistä on kuitenkin jatkettava ja oppilaiden ja opiskelijoiden tueksi on lisättävä sosiaali- ja terveyspalveluja. Kotona asuvat vanhukset ja myös lapsiperheet kaipaavat lisää kodinhoitajia. Tärkeimmät palvelut on turvattava heikkenevänkin suhdanteen aikana. Talouden taantumaa ei saa kohdistaa vähävaraisimmille.

Vantaan korkotuki valtiolle Kehä III:n rakentamiseen, noin kymmenen miljoonaa euroa, on hallituksen saamattomuuden paikkailua. Korkomenot nielaisevat uuden asuntoalueen palvelujen hinnan. Pakkalanrinteen päiväkoti ja koulu maksavat saman summan.

Vuokra-asuntojen rakentaminen on saatava nopeasti vauhtiin. Rakennusyritysten kiinnostus ARA -tuotantoon on kasvanut. Käsiä rakentamiseen vapautuu, kun kiinteistöbisnes on pysähtynyt rahoituskriisiin. Kaupunki voi hillitä vuokrien nousua ja madaltaa rakentamisen kynnystä alentamalla tonttimaan vuokraa ja lisäämällä oman asuntorahaston käyttöä. Kiinteistöverojen nousua pitää hillitä alentamalla vakituisten asuinrakennusten kiinteistövero 0,3 prosentista lain sallimaan alimpaan prosenttiin 0,22.

Toimitilojen rakentamisessa ollaan avaamassa yksityisten vuokrakiinteistöjen linjaa. Kaupungin on edullisinta tuottaa itse päiväkodit ja koulut. Kaupungilla on kattava kiinteistöjen hoito-organisaatio ja rakentamisen suhdannekin suosii omaa rakennuttamista.

Mainitsinko alussa niitä vantaalaisten toiveita? Pieniä opetusryhmiä, laajalle ulottuvaa vuokra-asuntoverkkoa ja niin päin pois? Pahassa tapauksessa tiukka talous nuo toiveet ja vielä ne peruspalveluiden parannuksetkin. Voisi jopa kuvitella, että mikäli realiteetit ovat Paajasen esityksen mukaisia, ei äänestäjän kannata uskoa näin vaalien alla yhteenkään ehdokkaaseen, joka lupaa lisärahaa yhtään kellekään.

Paajanen puhuu toki vain ensi vuoden taloudesta ja ehdokkaat pyrkivät päättäjiksi neljäksi vuodeksi, mutta panee se silti miettimään. Kuinka tehokkaasti itsekään voisin ajaa parempia mielenterveyspalveluita, kulttuuria, nuorten toimintamahdollisuuksia, inhimillisempää vanhustenhoitoa ja välittävää kouluympäristöä, jos resursseja ei vain yksinkertaisesti ole? "Mistä rahat?" on valitettavan kouriintuntuva kysymys. Helppoja vastauksia tuskin on. Minulle kävisi kunnallisveron korotus, jokainen korotettu prosentti kun toisi vuosittain noin 35 miljoonaa yhteisiin asioihin satsattavaksi. Se olisi uhraus paremman Vantaan eteen, jonka minä olisin valmis tekemään.

Vantaa <3 & Tiistaibiisi

Facebookin kannatusryhmässäni on jo vähän väittelyn makua. Keskustelu sai huomaamaan, ettei kantani pääkaupunkiseudun kuntaliitokseen perustu kaikilta osin järkeviin argumentteihin. Olen vaalikonevastauksissani (ja muuallakin) maininnut, että vantaalaisuus on minusta itseisarvo. Tämä ei perustu tieteelliseen tutkimukseen tai rationaaliseen päättelyyn. Se perustuu tunteeseen siitä, että osa minun identiteettiäni on olla vantaalainen ja asua tässä monien mielestä nukkavierussa ja päin seinää törmäilevässä kaupungissa.

Jos Vantaalla on enemmistö ihmisiä, joiden mielestä Vantaa on muutakin kuin rajoja kartalla, ei kuntaliitosta tule tehdä, elleivät edut ole huomattavia. Jos meitä on vähemmän kuin niitä, jotka eivät tunne yhteyttä tähän kaupunkiin, ei sekään tarkoita, että Helsinkiin pitää liittyä. Se tarkoittaa sitä, että Vantaalla pitää aktiivisesti rakentaa yhteisöllisyyttä ja kollektiivista fiilistä siitä, että meitä yhdistää tämä kaupunki ja se miten asiat täällä ovat. Jos tässäkään ei onnistuta ja kuntaliitos tekee meistä onnellisempia, niin antaa mennä. Toistaiseksi en ole kovin luottavainen.

Tämän viikon biisivalinta on Immortal Techniquen Poverty of Philosophy. Biisin sanoin: You cannot change the past but you can make the future, and anyone who tells you different is a fucking lethargic devil.

Kampanjointiuutisia + Börje

Toipuminen maalaismarkkinoista alkaa olla hyvässä vauhdissa. Ihmisiä tapasi mukavasti ja melkein kaikki esitteet ja tarrat sain menemään. Keskustelemaan pääsin mm. koulujen ja päiväkotien ryhmien suuruudesta, nuorten innostamisesta äänestämään ja helposti saavutettavien mielenterveyspalvelujen tärkeydestä.

Mutta! 21.10. kello 13-15 osallistun Tikkurilan lukion, rakkaan opinahjoni, vaalipaneeliin! Mahtavaa, että kunnallisvaalit muistetaan myös lukioissa.

Siirrytään seuraavaksi oikeiden asioiden pohdintaan.

Olin perjantaina Helsingin yliopistolla kuuntelemassa rehtori Börje Ehrstrandin luentoa (joka löytyy myös verkosta). Ehrstrand on mies, joka teki Rinkebyn kaupunginosan alennustilaisesta yläkoulusta paikan, jossa kymmenistä kulttuureista olevat oppilaat toimivat yhdessä ja voittavat Ruotsin valtakunnalliset matikkakilpailut. Hänen aiheenaan oli kieli ja kommunikaatio, joiden edistämisen tärkeyttä hän painotti onnistuneen projektinsa perusperiaatteina.

Erityisen mielenkiintoista Ehrstrandin teoissa on se, että hän todella yhdisti ongelmaisen koulumaailman sekä Rinkebyn vapaa-ajan toimen, sosiaalitoimen, kirkon, moskeijoiden ja kotien kanssa. Oppilailla on siis Rinkebyssä aina jokin paikka, jossa on järjestettyä toimintaa ja aikuisia asettamassa olemiselle järkeviä rajoja, ja ne paikat tekevät yhteistyötä keskenään lasten ja nuorten hyvinvoinnin hyväksi. Rinkebyn opetusohjelmassa kaiken taustalla on kielen ja viestinnän opetus - jos kieli ei kehity, on lapsen mahdotonta oppia ratkomaan ongelmia sen avulla. Ehrstrandin metodien ansiosta Rinkebyhyn tullaan jo kauempaakin, kun aiemmin kaikki 'hyvistä' perheistä olevat matkasivat muualle kouluihin.

Tätä lisää ja mieluiten Vantaalle. Iät ja ajat on ollut kodin ja koulun yhteistyötä, mutta tuo yhteistyö pitää ulottaa laajemmalle alueelle ja sitä pitää tehostaa huomattavasti nykyisestä. Yhdessä koulut, kodit, yhdistykset, nuorisotoimi ja päättäjät voivat luoda järjestelmän, jossa lasten ja nuorten tarpeet otetaan todella huomioon. Jos lapsi kokee, ettei yksin kotona ole hyvä olla koulupäivän jälkeen, tarvitaan lukujärjestysten ulkopuolista liikuntaa, kuvataidepajoja, musiikinopetusta, draamaa, partiota, pioneereja, kahviloita, joista saa porkkanoita ja ylipäätänkin niin paljon vaihtoehtoja, ettei kenenkään tarvitse jättää iltapäiväkerhoa väliin koska sen tarjonta ei tyydytä. Yhdistykset, urheiluaktiivit, kirkkojen kerhot ja innokkaat harrastajat tulee kutsua oppilaiden luo kouluihin tai niiden läheisyyteen. Heidän avullaa lasten ja nuorten iltapäivistä voi tehdä sekä opettavaisia että turvallisia ja innostavia.

Opetusohjelmiin pitää saada tilaa kommunikatiiviselle toiminnalle entistä enemmän. Myös nuoret itse voivat olla mukana toiminnan järjestämisessä. Esimerkiksi tukioppilastoimintaa tulee laajentaa ja kannustaa.

Kouluihin tarvitaan myös osaavia ihmisiä ottamaan koppi oppilaiden ongelmista, liittyivät ne sitten koulunkäyntiin, kotioloihin tai vapaa-aikaan. Koulukuraattoreita tarvitaan lisää, jotta he voisivat olla paikalla joka päivä ja heidän tulee olla mukana muussakin koulun toiminnassa kuin vain toimistojensa perällä - kontaktit opettajiin, tukioppilaisiin, tutoreihin ja oppilaskuntiin ovat äärimmäisen tärkeitä. Heistä tulee tehdä oppilaiden aikuisia kavereita, jotka eivät ole auktoriteetteja samalla tavoin kuin opettajat ja joiden luokse voi mennä olivat murheet sitten pieniä tai suuria.

Kiitos Börjelle vielä. Herätit kovasti ajatuksia.

Jos jollakulla on hyviä esimerkkejä onnistuneesta koulujen ja muun maailman yhteistyöstä, otan niitä mielelläni vastaan. Sähköpostit tulevat perille osoitteella esko.suoranta@gmail.com.

(EDIT: Korjattu päivämäärävirhe vaalipaneeliin liittyen!)

Stickers, people!

Hetki on aikaa ennen kuin tulee lähtö Koivukylään kampanjoitsemaan, joten käytänpä sen kertoakseni vähän lisää noiden aiemmin postaamieni tarrojen takana olevista ajatuksista.

Otetaan ensiksi vaikka Fuck This Spam -tarra. Se on kannanotto kaikkialle tunkevaa mainontaa ja yritysmaailman ylivaltaa vastaan, vähän Naomi Kleinin No Logo -kirjan hengessä (okei, okei, olen lukenut siitä vasta osan, mutta kuitenkin). Tarra on erityisesti suunniteltu näkymään inhokkiyrityksesi mainosten kupeessa. Katukuvan ja julkisen tilan kaupallistumiseen pitää kiinnittää huomiota, ettemme löydä itseämme samasta tilanteesta joidenkin USA:n kaupunkien kanssa. Siellä Burger Kingit ja Pizza Hutit ovat päässeet jo kouluihin, joissa ne ylläpitävät ihmisten erottelua varallisuuden mukaan, kun varakkaat lapset syövät brändiruokaa ja vähemmän varakkaat kouluruokaa.

Puhutaan seuraavaksi Never Shut Up -tarrasta. Sen perusidea on, ettei muutosta ja demokratiaa voi saada aikaan olemalla hiljaa. On huudettava niin kovaa ja niin suurella joukolla, etteivät päättäjät voi sulkea korviansa. Meidän täytyy pitää meteliä yhteiskunnan epäkohdista, etteivät ne unohdu. Vaadimmepa sitten nuorten mielenterveystyön lisärahaa, tasa-arvoa tai puhtaampaa elinympäristöä, on meidän jaksettava huutaa.

Äänestäminen on ilmaista -tarra muistuttaa siitä, että äänestää voi kuka tahansa. Se on vaikutuskeino, jota ei voi ottaa pois edes rahalla ja sen lahjomattomuutta meidän tulee vaalia. Seteliniput eivät saa olla päättämässä ihmisten asioista.

Street Art Appreciation Squad -tarra on apinoitu Facebook-ryhmästä Banksy Appreciation Group, joten propsit ryhmälle ja Banksylle myös. Tarra vaatii uusia mahdollisuuksia omaehtoiseen itseilmaisuun ja kunnon kanavia vaihtoehtokulttuureille. Sitäpaitsi, jokaisen meidän pitäisi olla juuri kukkakimppuja viskova aktivisti.

Että näin! 256 Street Team on jo aloittanut tarrojen levityksen, joten pidä silmäsi auki ja saatat bongata niitä mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Tarroja jaetaan ainakin Vasemmistoliiton nuorten ehdokkaiden ghettotulilla tänään Koivukylässä ja 17.10. Tikkurilassa sekä huomenna ja ylihuomenna Tikkurilan maalaismarkkinoilla. Hae siis omas ja levitä sanaa!

Kampanjatarrojen maihinnousu

Nyt ne ovat valmiit - semisti radikaalit vaalitarrat vuosimallia 2008.









Argh! Tajuton kiire, lisää löpinää tarroista myöhemmin tänään! Stay tuned!

"Alaks oleen..?"

Pääkaupunkiseudulla on rakkautta ilmassa. Helsinki tahtoisi kimppaan vähän kaikkien kanssa, mutta puhtoinen Kauniainen ja omapäinen Espoo ovat molemmat antaneet kuuluisalle kosijalleen rukkaset. Sen sijaan kolmikon nukkavieruin jäsen Vantaa olisi kuulemma todella loistava pari komealle Helsingille. Mikäli nämä kaksi lipuisivat yhdessä kohti auringonlaskua, ei kukaan enää kaipaisi Espoota ja Kauniaista - tai ainakin näin sanovat ihastuneet herrasmiehet ja rutistelevat hattujensa lieriä ajatuksesta innoissaan. Vantaa, kovin kaino kun on, kuitenkin torjui Helsingin lähentely-yritykset kesän kuluessa, mutta se ei ole estänyt Helsinkiä ryhtymästä tutkimaan kalenteriaan ja tiluksiaan häitä silmälläpitäen.

Entä mitä mieltä on ehdokas numero 256, tuo totuuden torvi ja näkemysten runsaudensarvi? Toimittajamme tavoitti kiireisen ehdokkaan kiipeämästä palmuun Hakunilasta:

Ensimmäinen kysymys on: miksi Helsinki haluaisi liittyä yhteen itseään köyhemmän Vantaan kanssa? Ensimmäiseksi tulee mieleen, että sille kelpaisi varsin hyvin Vantaan tonttimaat. Ilmeisesti Sipoosta (ja Vantaasta!) lohkaistu palanen ei ollutkaan tarpeeksi iso. Todennäköisesti Helsinkiä ei haittaisi myöskään lentokenttä, jonka nimeen ei tarvitsisi iskeä noloa "VANTAA"-leimaa.

Helsinkiläisministeri Jan Vapaavuori on valitellut, ettei yhteistyö Vantaan kanssa oikein suju, joten Vantaa tulisi liittää Helsinkiin. Pertti Oksman (vas) luettelee Vantaan Sanomien Vaaliareenalla (1.10.2008) muutaman yhteistyökohteen: yhteinen asiakirja asuntorakentamisesta, joukkoliikenteen organisointi, Vantaan ja Helsingin vesilaitosten toiminnan yhtenäistäminen, Västerkullan kiilan luovutus. Minusta vaikutaa siltä, että yhteistyö sujuu ihan mukavasti, vaikka kaupunkien raja on edelleen olemassa. Ja miksei yhteistyötä voisi lisätä entisestäänkin, vaikka pysyttäisiin erillisinä kuntina?

Entäs tämä metropoliasia sitten? On väläytelty (voi tuska, nyt en kyllä muista, että kenen suusta tämän kuulin), että kunnat yhdistämällä pääkaupunkiseutu yhdeksi kaupungiksi muuttuisi se maagisesti eurooppalaiseksi suurkaupungiksi. Ensinnäkin, miksi sen pitäisi olla eurooppalainen, savusumun- ja krominkarvas miljoonakaupunki? Toisekseen, sehän ei sitä olisi. Pääkaupunkiseudun kunnat ovat niin laajoja ja harvaan asuttuja, että niiden alueelle saisi muuttaa koko Suomen väki, ennen kuin ne pystyisivät kilpailemaan suurkaupunki-imagosta edes Tukholman kanssa.

Tikkuraitilla lauantaina 27.9. Matti Holopaiselta (vas) kysyttiin, että mitä mieltä tämä on kuntien yhdistämisestä ja että eikö se olisi hyvä juttu, kun silloin joukkoliikenteen lippuhinnat laskisivat. Olisi se, sanon minä, mutta en usko, että pelkästään rajojen purkaminen auttaisi. Pääkaupunkiseudulla on mahdollista siirtyä yhteen yhteiseen lippuhintaan myös ilman kuntaliitoksia ja itse aion ainakin räksyttää halvemman joukkoliikenteen puolesta, valittiin minua valtuustoon tai ei.

Kuntaliitos eroaa ala-asteen kimpassa olemisesta siinä, että kuntakaverista on paljon vaikeampi erota kuin tylsästä poikakaverista, mikäli yhteenliittyminen osoittautuukin huonoksi ideaksi. Toki, nytkin on käynnissä vasta selvitystyöt (vaikkakin Helsingin yksipuoliset sellaiset), joten kuntaliitosasia ei ratkea ainakaan välittömässä lähitulevaisuudessa. Kokeilumielessä hankkeeseen ei pidä ryhtyä ja jos jonain päivänä asia tulee todella tapetille, se pitää käsitellä niin, ettei Vantaa joudu luopumaan sille ominaisesta identiteetistä, vaikka kunnat liitettäisiinkin yhteen. Täälläkin on ihmisiä, joille vantaalaisuus on tärkeä osa omaa persoonaa, samalla tavalla kuin se on sitä paljasjalkaisille helsinkiläisillekin.