Vastamainostusta

Jaa miten niin tiistaista on taas lipsuttu? Sovitaan vastedes, että tiistai on liukuva käsite, joka voi sijoittua mihin kohtaan viikkoa tahansa. ;)

Tälläkin viikolla kuvat kertovat enemmän kuin sanat+musa. Luonto-Liiton ja Voima-lehden vastamainoskilpailu on ratkennut ja palkitut kilpailutyöt ovat nähtävillä täällä. Aivan mahtavia! Omat suosikkini ovat Conqueror ja Viherpesu. Voisiko näitä saada katukuvaankin?

Tiistain tilutukset

Yritin etsiä biisiä tälle viikolle, mutta jumituin tsiigaamaan kuvia, joten laitetaan sellainen!

Skanskan, Elcoteqin ja metsäteollisuuden irtisanomisuutisten innoittamana:

Lex Nokia - Stasi Finland

Kuten Helsingin Sanomat kirjoittaa
rikkoo ns. Lex Nokia perustuslakia. Kyse on siis hallituksen esittämästä laista, joka eduskunnan hyväksynnän saatuaan antaisi työnantajille oikeuden tarkkailla työntekijöiden sähköpostiliikenteen tunnistetietoja. Työnantaja ei siis saisi lukea itse viestejä, mutta vastaanottajan, lähettäjän, liitetiedoston muodon, otsikon, lähetyksen ajankohdan se saisi selvittää esimerkiksi yrityssalaisuuksien vuotamista epäiltäessä.

Mikäs tässä nyt sitten kiikastaa? Ensinnäkin perustuslakivaliokunta on tullut siihen tulokseen, ettei lakiesitys ole perustuslain vastainen, vaikka valiokunnan asiantuntijoina käyttämät oikeusoppineet näin sanoivat. Työnantaja saisi lain mennessä läpi jopa poliisia laajemmat oikeudet urkintaan. Loput perustelut löytyvät juurikin asiantuntijoiden suusta: "Ydinongelma on, että työnantaja päättäisi itse, milloin kyse on yrityssalaisuuksista ja mikä on perusteltu syy epäillä tietovuotoa. Työantajan toimivaltuudet olisivat yksinkertaisesti liian laajat. Ongelmallista on myös, että työnantajalla ei olisi minkäänlaista lupamenettelyä, kuten viranomaisella on", sanoo Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen.

Useat kuulluista oikeusoppineista myös epäilivät lain tehoa. On pöyristyttävää, että valiokunta tällä tavoin sivuuttaa asiantuntijoiden mielipiteet ja piiskaa kuollutta hevosta eteenpäin olosuhteista huolimatta. Laki on jälleen osoitus siitä, että hallitus pelaa suuryritysten ehdoilla ja on tarvittaessa valmis jyräämään myös kansalaisten perusoikeudet. Ilman perustuslain muutosta tällaista yksityisyyden suojaa rikkovaa lakia ei voi sallia, eikä mutos perustuslakiinkaan olisi millään tavoin perusteltu. Yritysten valta on nyt jo suuri ja niiden muuttuminen vielä tiedustelupalveluiksi on jo aavistuksen liikaa.

HS kirjoittaa: "Perustuslakivaliokunta lähtee lausunnossa siitä, että yrityssalaisuuksien liiketaloudellinen merkitys on niin suuri, että sillä perusteella voidaan perusoikeuksia rajoittaa."

Siis mitä?! Vuotamistapaukset ovat yksittäisiä, kun taas sähköpostin tarkkailu koskisi jokaista työntekijää huolimatta siitä, kuinka lojaali yritykselle tämä olisi. Tätä nykyä se, että on hyvä työntekijä ei vie kovin pitkälle: voit menettää työsi ja kohta jo syytteenkin, vaikka kuinka hoitaisit hommasi kuten pitää. Raha ei saa mennä perusoikeuksien edelle yhtään enempää kuin se nyt jo tekee! Lainsäädäntöä salaisuuksien suojelemiseksi varmasti tarvitaan, mutta perse edellä ei puuhun päästä - ainakaan ilman syviä arpia.

EDIT: EFFI:n varapuheenjohtajan Ville Oksasen juttua asiasta:
"Haluamme erityisesti korostaa, että laissa *ei* ole kyse pelkistä
yrityssalaisuuksista tai työnantaja/työntekijäsuhteesta vaan *yleisestä*
yhteisötilaaajien (kuka tahansa toimija, joka tarjoaa internet-yhteyttä)
oikeudesta valvoa käyttäjiä. Kyse *ei* myöskään ole ole
myöskään pelkästä sähköpostista vaan *ihan kaikesta IP-pohjaisesta*
liikenteestä. Jos muutos olisi haluttu kohdistaa pelkästään
työntekijöihin, se olisi tehty lakiin yksityisyyden suojasta työelämässä.

Toisin sanoen, lain menessä läpi käyttösääntöihin vedoten:
- Taloyhtiöt voisivat seurata, mitä asukkaat tekevät vertaisverkoissa;
- Kirjastot voisivat valvoa asikkaidensa selailutapoja;
- Yliopistot voisivat tutkia VoiP-puhelujen käyttöä jne."

Alkaa kuulostaa huomattavasti pahemmalta kuin aluksi edes ajattelin!

Tiistaikipale

Tällä viikolla vuorossa klassikkokappale. Hallituksen ilmastonmuutostrategian sisältämien ydinvoimamyönteisten kohtien valossa ydinvoimalaonnettomuudesta innoituksensa saanut The Clashin London Calling on erinomainen valinta tälle viikolle. Ystävämme Wikipedia muistuttaa myös, että biisin lyriikoissa puhutaan myös työttömyydestä ja rasismista - samat ovat ongelmat vielä lähes 30 vuotta myöhemmin. Ehkä pitäisi uudistaa biisi otsikolla "Kainuu Calling"...

Uncle Sam Goddamn!

Se on tiistai taas ja toistaiseksi näyttää siltä, että päivitystahti on tämä kerran viikossa. Yliopiston lukukauden lähestyessä loppuaan alkaa olla yhtä sun toista tehtävää. Nyt kuitenkin voi onnitella Amerikan Yhdysvaltoja ja niiden uutta presidenttiä Barack Obamaa! Samasta syystä tiistaibiisiksi valitsin Brother Alin Uncle Sam Goddamn -kappaleen, jonka terveiset taitavat mennä lähimmin pikkuhiljaa kamojaan pakkailevalle Bush Juniorille. Toivottavasti Obaman takia ei tarvitse tehdä tällaisia biisejä!

Vaalianalyysi uupuu, tiedän, enkä uskalla sitä tässä välissä luvatakaan. Sanotaan pikaisesti kuitenkin, että toivon SDP:n tajuavan vaalitappioita tulevan lisää niin kauan kuin he Vantaalla laulavat samaa säveltä Kokoomuksen kanssa, eivätkä uskalla irrottaa otettaan turvallisesta enemmistöasemasta, jonka ovat saavuttaneet ruiskukkakerhon kanssa liittoutumalla. Jos vaikka koko vasemmisto (vaikkapa Vihreiden tukemana!) löisi kättä yhteen ja tekisi yhdessä pienen ihmisen politiikkaa. Jos kahden suuren liittoa ei pureta, on vaikea kuvitella, miten SDP voisi lunastaa vaalilupauksiaan paremmaksi muuttuvasta Vantaasta.

Ti-ti-ti-tiistai!

Vaalikiireet ovat vaihtuneet koulukiireiksi, mutta tällä kertaa sentään muistin tiistain. Viikon biisi on kotimaisen Magyar Possen Whirpool of Terror and Tension, jonka musavideo voitti Oulun musiikkivideofestivaalien pääpalkinnon 2006. Instrumentaalimusasta kannanottoa on ehkä vaikeampi kaivaa kuin perus poppiksesta, mutta minut biisi on kyllä saanut kerran jos toisenkin perimmäisten kysymysten äärelle.

Muissa uutisissa: Vantaan budjettia on kaupunginhallituksessa höylätty 14 miljoonaa euroa, eikä suurilla ryhmillä (SDP & Kokoomus) ollut pokkaa nostaa kunnallisveroa neljännesprosenttiyksiköllä. Tällä olisi saavutettu yhdeksän miljoonan tuotot ja tätä kautta palveluja olisi voitu karsia vähemmän. Valtuusto päättää budjetista 17.11.

Ha! Taas unohtui tiistai

Oli pitkä päivä eilen, joten päivittely unohtui! "Tiistain" biisi on tällä kertaa The Nightwatchmanin Road I Must Travel. Kyseessä siis RATM:n entinen kitaristi ja julkkisaktivisti Tom Morello sooloprojekteineen. Pitänee itsekin tutustua vähän tarkemmin!

Vaalit meni! --- Vaimoke tunkee koneelle, joten otsikointi jää puolitiehen...

Täytyy kyllä myöntää, että eilisilta kului aika pitkälti hampaita kiristellessä, sen verran jännää puuhaa oli ääntenlaskennan seuraaminen! Ehdokas Suorannalle kansa soi kokonaiset 73 ääntä. Se ei valtuustoipaikkaan riittänyt, mutta on silti reilusti yli oman tavoitteeni ja siitä kiitos kaikille äänen antaneille. Kampanjointi oli todella hauskaa puuhaa ja Vasurileirissä vallitsi hyvä henki. Vasemmistoliiton nuorten ehdokkaiden joukosta sain kuudenneksi eniten ääniä - Saramon Jussi rykäisi valtuustoon ja Katri Rantalakin pääsi varalle!

Kokonaisuutena Vantaan tilanne ei kyllä hymyilytä. Perussuomalaisista tuli kertaheitolla varteenotettava valtuustoryhmä kuudella valtuutetulla ja Kokoomus sai yhden valtuutetun lisää, nousten suurimmaksi ryhmäksi ohi SDP:n, joka menetti kolme paikkaa ja tippui 18 valtuutettuun. Vasemmistoliitto menetti yhden paikan ja sai näin viisi valtuutettua.

Yritän myöhemmin saada aikaan vähän syvempää analyysiä vaalituloksesta. Jos Kokoomuksen ja Perussuomalaisten puheisiin on uskominen, seuraavat neljä vuotta pistävät Vantaan talouden kuntoon ja parantavat palvelujen tasoa. Mielenkiinnolla odotan, miten käy ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun ja tuloerojen kaventamisen. Toki Vihreät ja Vasemmisto meteliä pitävät (ja varmasti monet muutkin), mutta mielenkiintoisia aikoja elämme silti. Voisi olla paikallaan tiirata, millaista väkeä valtuustoon on nyt päässyt, erityisesti uusien tulokkaiden osalta.

Huomenna totuttuun tapaan tiistaibiisi ja vielä kerran valtavat kiitokset kaikille äänestäjille! Lautakuntapaikat ovat tietysti vielä jaossa, ja pyrkimys sinnekin on tietysti kova. Eiköhän minusta kuulla vielä. :)

Loppusuora häämöttää

Huomenna on viimeinen päivä ennen vaaleja. Viime hetkien kampanjointi jatkuu vielä huomenna, mutta suurin työ on jo tehty. Paneelit, maalaismarkkinat, manifesti ja bloggailu ovat toivottavasti tehneet minut tutuksi ihmisille ja ehkä jopa saaneet muutaman ihan äänestämäänkin.

Vasemmistoliiton ehdokkaiden yhteishengessä ja tarmossa on ollut hienoa olla mukana, ja vaikka valtakunnalliset gallupit eivät ole suurta voittoa luvanneet, voi Vantaalla tapahtua positiivisia yllätyksiäkin. Töitä on tehty kovasti, oli lopputulos sitten mikä hyvänsä. Ihmisten jututtaminen on ollut avartavaa ja opettavaista, vaikka välillä on saanut vähän vilusta värjötelläkin.

Blogin kirjoittelu todennäköisesti jatkuu vaalien jälkeenkin. Tahti varmaankin hidastuu, mutta pitäähän sitä ihmisellä poliittinen foorumi olla, erityisesti jos sattuu pääsemään läpi!

Mitä vielä voisin sanoa? Demokratia voittakoon!

Muuten olen sitä mieltä, että veroja on korotettava.

Avaa silmät

Vieraileminen osoitteessa www.avaasilmat.org kannattaa!

Menemisiä, Tiistai & Metropolia

Viimein tiistaibiisi ennen vaaleja ja viimeinen ennakkoäänestyspäivä myös! Jos sunnuntaina on hoppua, niin tänään ehtii hyvin antaa äänensä. Esimerkiksi minulle. ;)

Tänään on kyllä aivan päätön päivä! Se aiemmin mainostettu Tikkurilan lukion vaalipaneeli alkaa yhdeltä, neljän nurkilla suuntaan muiden nuorten ehdokkaiden kanssa jakamaan Reilun kaupan banaaneja Tikkurilan aseman nurkille ja illalla on Vasemmistonuorten vaalibileet ravintola Calypsossa! Tuota viimeistä en ole tainnut edes mainostaa täällä, joten korjataan asia:

Mitä?: Vas. nuorten vaalibileet.
Missä? Tikkurilassa ravintola Calypsossa, Peltolantie 2.
Milloin? Tänään! Kello 21 alkaen.
Mitä muuta? Siellä on Raappana, Pyhimys, PoutaSound ja Spittin' Fiyah Sound!
Paljonko maksaa? Vain narikkamaksun 2,50 euroa.
Mitä vielä? Mä oon siä kans!

Ole siellä sinäkin!

Hmm, onkohan hoettu jo tarpeeksi Tikkurilaa...

Muissa asioissa: Minulta kysyttiin viikonloppuna mielipidettä siitä, miten Vantaan pitäisi periä vuokraa Metropolia-ammattikorkeakoulun tiloista. Nykytilanne on, että kaupunki perii juuri sen verran vuokraa kuin se antaa tukea Metropolialle. Käytäntö kuitenkin on sovittu kahdeksi vuodeksi, minkä jälkeen kaupungilla on vapaat kädet nostaa vuokria ja saada sitä kautta tuottoa.

Aluksi olin sitä mieltä, että vuokrat ylös vaan, Metropolia on valtava osakeyhtiö, jolla luulisi olevan varaa maksaa! Heppoinen taustatyö kostautui ja jouduin myöntämään olevani väärässä.

Metropolian koon vuoksi ylläpitokulut ovat suuret, joten sillä ei ole kauheasti pelivaraa. Mikäli Vantaa korottaisi vuokrat vastaamaan "oikeaa" tasoa, saattaisi se olla jopa kuolinisku tekniikan alan opetukselle Vantaalla. Tämä johtaisi tilanteeseen, jossa vantaalaiset yritykset rekrytoisivat osaajansa muualta tai nostaisivat kytkintä, kun työvoimaa ei ole saatavilla. Vantaan taloustilanteessa varsin vaarallinen skenaario.

Siispä harkitumpi kantani on, että Metropolian ollessa vaikeuksissa pitää sitä tukea perimällä tiloista vain nimellisvuokraa.

Tiistaibiisinä tänään: PMMP - Joku raja.

Amnestyn tavoitteisiin sitoutunut

Eräs potentiaalinen äänestäjä haastoi minut sitoutumaan Amnestyn Joku raja! -kampanjan tavoitteisiin. Lähisuhdeväkivalta on Suomessa todellinen ongelma ja pahimpia ihmisoikeuskysymyksiä maassamme. Tästä syystä en voinut kieltäytyä haasteesta ja Amnesty palkitsi minut bannerilla (joka löytyy tuosta oikealta). Sitä klikkaamalla pääset listaan, josta löytyvät kaikki Amnestyn suosituksiin sitoutuneet ehdokkaat. Facebookista löytyy myös Joku raja! -yhteisö, johon kehotan kaikkia liittymään pikimmiten!

Suositukset kuuluvat seuraavasti (lisätietoja myös bannerilinkin takaa):

1. Kuntiin ja seutukuntiin on luotava poliittisesti hyväksytyt toimintaohjelmat naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön. Ohjelmien tulee sisältää toimia myös seksuaalisen väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Ohjelmien toteuttamiseen on varattava riittävästi budjettivaroja. Ohjelmissa on määriteltävä yhteiset tavoitteet, keinot ja eri toimijoiden vastuut. Ohjelmissa tulee huomioida lastensuojelunäkökulman lisäksi väkivaltaa kokeneiden naisten erityisen tuen ja avun tarve.

2. Kunnallisten yhteyshenkilöiden verkostoa on pikaisesti tuettava ja täydennettävä. Yhteyshenkilöiden toimintaresurssit on turvattava. Kunnissa toimivien lähisuhdeväkivallan vastaisen työn yhteyshenkilöiden tulee edistää ja seurata ohjelman toimeenpanoa. Yhteyshenkilöiden tulee myös koota tietoa alueella tehtävästä väkivallan vastaisesta työstä ja ylläpitää seutukuntayhteistyötä.

3. Kunnissa tulee edelleen muodostaa moniammatillisia väkivallan ehkäisyyn erikoistuneita työryhmiä, jotka vastaavat kunnan alueella tehtävän työn kehittämisestä. Hyviä, uhrien palveluja tehostavia käytäntöjä on edelleen tehtävä tunnetuksi. Työryhmissä tulee olla ammattilaisia mm. paikallisesti toimivista väkivallan vastaista työtä tekevistä järjestöistä, sosiaali- ja terveystoimesta, opetustoimesta, oikeuslaitoksesta ja poliisista.

4. Kuntien tulee lisätä terveyskeskuspäivystysten valmiuksia tukea ja ohjata väkivallan uhreja ja tekijöitä. Huomiota on kiinnitettävä myös seksuaalisen väkivallan tunnistamiseen ja siihen, että asiantuntevaa apua on tarjolla. Myös erityisen haavoittuvassa asemassa olevien naisten tueksi on luotava palveluja. Kuntien on huolehdittava myös muilla aloilla toimivien, väkivallan eri osapuolia työssään kohtaavien työntekijöiden ammattitaidon kehittämisestä pari- ja lähisuhdeväkivaltaa koskien.

5. Kuntien on kehitettävä ja otettava käyttöön selkeät, kokonaisvaltaiset palveluketjumallit väkivallan eri osapuolien auttamiseksi. Palveluketjumallit on kirjattava, jotta vaihtuvat työntekijät voivat pitää ne käytössä. Palveluketjujen on oltava katkeamattomia ja työntekijät on perehdytettävä niiden käyttöön.

6. Kuntien on tuettava valtakunnallisesti toimivia järjestöjä, erityisesti jos kunnan omalla alueella ei ole paikallista naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista toimintaa. Paikallisesti toimivien järjestöjen toimintaresurssit on turvattava.

7. Kunnissa tulee edelleen lisätä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista ennaltaehkäisevää työtä, kuten koulutusta, tiedottamista väkivallasta ja palveluista sekä esitteiden ja muun materiaalin tuottamista asukkaille ja ammattihenkilöstölle.

8. Koko maan kattavan palveluverkoston luominen väkivaltaa kohdanneille on oltava valtion ja kuntien yhteinen tavoite. Kyse on perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta.

Melkein tiistaibiisi!

Heh. Jos vaikka leikitään, että tänään on tiistai ja minä ihan ajoissa postaan kantaaottavan kipaleen?

Tällä viikolla vuorossa Foo Fightersin My Hero. John McCain Dollarimaasta otti biisin kampanjaansa, mikä sai yhtyeen keulahahmon Dave Grohlin ärsyyntymään. Kappalehan kun ei todellakaan kerro mistään 76-vuotiaista monimiljonääriveteraaneista, vaan ihan tavallisista arjen sankareista. Propsit niille!

Sanotaan vaikka lopuksi, että palomiehille lisää palkkaa! 1500 kieppeillä oleva peruspalkka kuulostaa aika surkealta työstä, josta jäädään sairaseläkkeelle enemmän kuin mistään muualta ja jonka tekijät muutenkin kuolevat kovasti nuorena. Piristäisiköhän tulevia syksyjä palo- ja pelastustoimen lakot sairaanhoitajien jalanjäljissä?

Liisa-tädin kesäkoulu

Helsingin Sanomat uutisoi, että sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä esittää kolmatta, vapaaehtoista lukukautta yliopistojen ja korkeakoulujen opinto-ohjelmiin. Tämä kesälukukausi palvelisi tavoitetta nykyistä nopeammasta valmistumistahdista ja opiskelijoiden saamisesta työelämän pariin nopeammin. Hyssälän mukaan toive on tullut opiskelijoilta.

Krhm... Suomessa on 20 kesäyliopistoa, jotka antavat opetusta 124:llä paikkakunnalla. Osallistuminen niiden opetukseen on vapaaehtoista. Maa- ja metsätaloustieteellisillä oppialoilla on pakollisia harjoitteluja kesien aikana siitä ymmärrettävästä syystä, että noilla aloilla suuri osa käytännön töistä ei vain onnistu kun hanki on maassa ja kulkuset kilkkaa. Minkälainen rinnakkainen järjestelmä tähän tarvitaan lisäksi?

Voisiko olla, että jokin nopean valmistumisen, laihan leivän ja opiskelujen oheisen työnteon yhdistelmässä vaikuttaa siihen, että aivan jokainen ei kesäisin jaksa tai halua opiskella? He jotka haluavat, pystyvät sen yliopistossa tekemään. Kuten Hesarin kommenttipalstalla huomioitiin, voisi ehkä olla järkevämpää pidentää talvilukukausia, jotka alkavat myöhään ja loppuvat aikaisin. Eikä se opintotuen korottaminen ja indeksiin sitominenkaan välttämättä asiaa haittaisi - työnteko kun kuitenkin on se tekijä, joka eniten opiskelijan aikaa ja energiaa koulun ohella vie.

Entä ammattikorkeakoulut? Noin kolmen vuoden koulutusohjelmista, jotka jo nyt joustavat huonosti, tuskin tarvitsee tinkimällä tinkiä. Esimerkiksi tiettyjen korkeakoulujen sairaanhoitajat tekevät koulutyönsä lyhyimmillä mahdollisilla lomilla ja suuntautuvat alansa töihin myös kesäisin. Kaiken kukkuraksi heidän harjoittelunsa ovat palkattomia, joten 40 tunnin harjoittelutyöviikkojen päälle monet tekevät 10 tuntia palkkatöitäkin.

Ammattikorkeakoulujen tapauksessa pitää minusta keskittyä opiskelun joustavuuden edistämiseen. Paras ymmärrykseni koskee hoitotyön koulutusohjelmaa, jossa on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, tehdä asioita nopeammassa tahdissa kuin muut. Opiskelu siellä näyttää jakautuvan tarpeettoman tiukkoihin harjoittelujaksoihin ja hieman löysiin lähiopetusjaksoihin, joiden tasapainottamisella voitaisiin saada paljon aikaan - ja ehkä jopa muutama lomapäivä sinne tänne, kuten yliopisto-opiskelijoillakin on. Tässä Hyssälän linjoilla oleva kesäopetus voisi toimia, mutta se vaatisi joustavan opiskelutahdin lanseeraamista myös kaikille amk-puolen linjoille nykyisten lukukausien sisälläkin.

Päin paneelia!

Maanmainio vaalikiertue jatkuu tulevana sunnuntaina 19.10. kun osallistun partiolaisten vaalipaneeliin! Täytyy kyllä myöntää, että hieman jännittää kohdata toisten puolueiden ehdokkaita ja asettua tulilinjalle. Paneeli pidetään Valkoisessa salissa, osoitteessa Aleksanterinkatu 16-18, Hki. Vantaan ehdokkaiden paneeli alkaa kello 15.

Ah ja voi, nyt on taas kiire muihin toimiin. Lähitulevaisuudessa luvassa poliittisluontoista kirjoittelua.

Lehtikatsaus, Vantaan talous ja kaikkea uutta ja ihmeellistä

Päivän Helsingin Sanomat kirjoitti Vantaasta pitkät pätkät tänään! Lehden vaalitentissä Tikkurilassa olivat kansalaiset kaivanneet mm. leikkipuistoja, radanvarsiparkkipaikkoja, pienempiä oppilasmääriä, kulttuurikeskusta ja laajemmalle levinnyttä vuokra-asumista.

HS kysyi vantaalaisilta ehdokkailta ehdotuksia Tikkuraitin ilmeen parantamiseksi. Ehdokkaiden ideat vaihtelivat valmiiden suunnitelmien toteuttamisesta poliisien lisäämiseen. Samuel Halonen, 14, oli keskustan harmauden ihmettelijöiden joukossa ja ehdotti, että josko "edes roskikset voisi maalta punaisiksi". Kannatan! Muiden ehdokkaiden tuskaillessa, että rahat eivät riitä raitin kaunistamiseen, minä lupaan valituksi tullessani maalata Tikkuraitin roskikset punaisiksi, vaikka omakätisesti ja omasta kukkarosta jos tarve vaatii.

Niin, ne rahat. Kaupunginjohtaja Juhani Paajasen talousarvioesityksen mukaan Vantaan talous on juuri ja juuri plussalla ensi vuonna. Valitettavasti Paajanen ei ole laskelmissaan ehtinyt ottaa huomioon viime viikkojen talouskriisiä, joten pahimmassa tapauksessa miinukselle mennään - erityisesti jos työttömyys kasvaa. Paajasen mukaan "Nyt ei ole aika parantaa yleistä palvelutasoa uusilla resursseilla". Kiva, eikö vain?

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä otti asiaan kantaa seuraavasti:

Palvelupuutteita korjattava varovaisessakin budjetissa

Vantaan kaupunginjohtajan talousarvioesitys karsii lautakuntien esittämiä palveluja noin neljällä miljoonalla eurolla. Valtuuston juhlapäätöksellä aloitettua luokkakokojen pienentämistä on kuitenkin jatkettava ja oppilaiden ja opiskelijoiden tueksi on lisättävä sosiaali- ja terveyspalveluja. Kotona asuvat vanhukset ja myös lapsiperheet kaipaavat lisää kodinhoitajia. Tärkeimmät palvelut on turvattava heikkenevänkin suhdanteen aikana. Talouden taantumaa ei saa kohdistaa vähävaraisimmille.

Vantaan korkotuki valtiolle Kehä III:n rakentamiseen, noin kymmenen miljoonaa euroa, on hallituksen saamattomuuden paikkailua. Korkomenot nielaisevat uuden asuntoalueen palvelujen hinnan. Pakkalanrinteen päiväkoti ja koulu maksavat saman summan.

Vuokra-asuntojen rakentaminen on saatava nopeasti vauhtiin. Rakennusyritysten kiinnostus ARA -tuotantoon on kasvanut. Käsiä rakentamiseen vapautuu, kun kiinteistöbisnes on pysähtynyt rahoituskriisiin. Kaupunki voi hillitä vuokrien nousua ja madaltaa rakentamisen kynnystä alentamalla tonttimaan vuokraa ja lisäämällä oman asuntorahaston käyttöä. Kiinteistöverojen nousua pitää hillitä alentamalla vakituisten asuinrakennusten kiinteistövero 0,3 prosentista lain sallimaan alimpaan prosenttiin 0,22.

Toimitilojen rakentamisessa ollaan avaamassa yksityisten vuokrakiinteistöjen linjaa. Kaupungin on edullisinta tuottaa itse päiväkodit ja koulut. Kaupungilla on kattava kiinteistöjen hoito-organisaatio ja rakentamisen suhdannekin suosii omaa rakennuttamista.

Mainitsinko alussa niitä vantaalaisten toiveita? Pieniä opetusryhmiä, laajalle ulottuvaa vuokra-asuntoverkkoa ja niin päin pois? Pahassa tapauksessa tiukka talous nuo toiveet ja vielä ne peruspalveluiden parannuksetkin. Voisi jopa kuvitella, että mikäli realiteetit ovat Paajasen esityksen mukaisia, ei äänestäjän kannata uskoa näin vaalien alla yhteenkään ehdokkaaseen, joka lupaa lisärahaa yhtään kellekään.

Paajanen puhuu toki vain ensi vuoden taloudesta ja ehdokkaat pyrkivät päättäjiksi neljäksi vuodeksi, mutta panee se silti miettimään. Kuinka tehokkaasti itsekään voisin ajaa parempia mielenterveyspalveluita, kulttuuria, nuorten toimintamahdollisuuksia, inhimillisempää vanhustenhoitoa ja välittävää kouluympäristöä, jos resursseja ei vain yksinkertaisesti ole? "Mistä rahat?" on valitettavan kouriintuntuva kysymys. Helppoja vastauksia tuskin on. Minulle kävisi kunnallisveron korotus, jokainen korotettu prosentti kun toisi vuosittain noin 35 miljoonaa yhteisiin asioihin satsattavaksi. Se olisi uhraus paremman Vantaan eteen, jonka minä olisin valmis tekemään.

Vantaa <3 & Tiistaibiisi

Facebookin kannatusryhmässäni on jo vähän väittelyn makua. Keskustelu sai huomaamaan, ettei kantani pääkaupunkiseudun kuntaliitokseen perustu kaikilta osin järkeviin argumentteihin. Olen vaalikonevastauksissani (ja muuallakin) maininnut, että vantaalaisuus on minusta itseisarvo. Tämä ei perustu tieteelliseen tutkimukseen tai rationaaliseen päättelyyn. Se perustuu tunteeseen siitä, että osa minun identiteettiäni on olla vantaalainen ja asua tässä monien mielestä nukkavierussa ja päin seinää törmäilevässä kaupungissa.

Jos Vantaalla on enemmistö ihmisiä, joiden mielestä Vantaa on muutakin kuin rajoja kartalla, ei kuntaliitosta tule tehdä, elleivät edut ole huomattavia. Jos meitä on vähemmän kuin niitä, jotka eivät tunne yhteyttä tähän kaupunkiin, ei sekään tarkoita, että Helsinkiin pitää liittyä. Se tarkoittaa sitä, että Vantaalla pitää aktiivisesti rakentaa yhteisöllisyyttä ja kollektiivista fiilistä siitä, että meitä yhdistää tämä kaupunki ja se miten asiat täällä ovat. Jos tässäkään ei onnistuta ja kuntaliitos tekee meistä onnellisempia, niin antaa mennä. Toistaiseksi en ole kovin luottavainen.

Tämän viikon biisivalinta on Immortal Techniquen Poverty of Philosophy. Biisin sanoin: You cannot change the past but you can make the future, and anyone who tells you different is a fucking lethargic devil.

Kampanjointiuutisia + Börje

Toipuminen maalaismarkkinoista alkaa olla hyvässä vauhdissa. Ihmisiä tapasi mukavasti ja melkein kaikki esitteet ja tarrat sain menemään. Keskustelemaan pääsin mm. koulujen ja päiväkotien ryhmien suuruudesta, nuorten innostamisesta äänestämään ja helposti saavutettavien mielenterveyspalvelujen tärkeydestä.

Mutta! 21.10. kello 13-15 osallistun Tikkurilan lukion, rakkaan opinahjoni, vaalipaneeliin! Mahtavaa, että kunnallisvaalit muistetaan myös lukioissa.

Siirrytään seuraavaksi oikeiden asioiden pohdintaan.

Olin perjantaina Helsingin yliopistolla kuuntelemassa rehtori Börje Ehrstrandin luentoa (joka löytyy myös verkosta). Ehrstrand on mies, joka teki Rinkebyn kaupunginosan alennustilaisesta yläkoulusta paikan, jossa kymmenistä kulttuureista olevat oppilaat toimivat yhdessä ja voittavat Ruotsin valtakunnalliset matikkakilpailut. Hänen aiheenaan oli kieli ja kommunikaatio, joiden edistämisen tärkeyttä hän painotti onnistuneen projektinsa perusperiaatteina.

Erityisen mielenkiintoista Ehrstrandin teoissa on se, että hän todella yhdisti ongelmaisen koulumaailman sekä Rinkebyn vapaa-ajan toimen, sosiaalitoimen, kirkon, moskeijoiden ja kotien kanssa. Oppilailla on siis Rinkebyssä aina jokin paikka, jossa on järjestettyä toimintaa ja aikuisia asettamassa olemiselle järkeviä rajoja, ja ne paikat tekevät yhteistyötä keskenään lasten ja nuorten hyvinvoinnin hyväksi. Rinkebyn opetusohjelmassa kaiken taustalla on kielen ja viestinnän opetus - jos kieli ei kehity, on lapsen mahdotonta oppia ratkomaan ongelmia sen avulla. Ehrstrandin metodien ansiosta Rinkebyhyn tullaan jo kauempaakin, kun aiemmin kaikki 'hyvistä' perheistä olevat matkasivat muualle kouluihin.

Tätä lisää ja mieluiten Vantaalle. Iät ja ajat on ollut kodin ja koulun yhteistyötä, mutta tuo yhteistyö pitää ulottaa laajemmalle alueelle ja sitä pitää tehostaa huomattavasti nykyisestä. Yhdessä koulut, kodit, yhdistykset, nuorisotoimi ja päättäjät voivat luoda järjestelmän, jossa lasten ja nuorten tarpeet otetaan todella huomioon. Jos lapsi kokee, ettei yksin kotona ole hyvä olla koulupäivän jälkeen, tarvitaan lukujärjestysten ulkopuolista liikuntaa, kuvataidepajoja, musiikinopetusta, draamaa, partiota, pioneereja, kahviloita, joista saa porkkanoita ja ylipäätänkin niin paljon vaihtoehtoja, ettei kenenkään tarvitse jättää iltapäiväkerhoa väliin koska sen tarjonta ei tyydytä. Yhdistykset, urheiluaktiivit, kirkkojen kerhot ja innokkaat harrastajat tulee kutsua oppilaiden luo kouluihin tai niiden läheisyyteen. Heidän avullaa lasten ja nuorten iltapäivistä voi tehdä sekä opettavaisia että turvallisia ja innostavia.

Opetusohjelmiin pitää saada tilaa kommunikatiiviselle toiminnalle entistä enemmän. Myös nuoret itse voivat olla mukana toiminnan järjestämisessä. Esimerkiksi tukioppilastoimintaa tulee laajentaa ja kannustaa.

Kouluihin tarvitaan myös osaavia ihmisiä ottamaan koppi oppilaiden ongelmista, liittyivät ne sitten koulunkäyntiin, kotioloihin tai vapaa-aikaan. Koulukuraattoreita tarvitaan lisää, jotta he voisivat olla paikalla joka päivä ja heidän tulee olla mukana muussakin koulun toiminnassa kuin vain toimistojensa perällä - kontaktit opettajiin, tukioppilaisiin, tutoreihin ja oppilaskuntiin ovat äärimmäisen tärkeitä. Heistä tulee tehdä oppilaiden aikuisia kavereita, jotka eivät ole auktoriteetteja samalla tavoin kuin opettajat ja joiden luokse voi mennä olivat murheet sitten pieniä tai suuria.

Kiitos Börjelle vielä. Herätit kovasti ajatuksia.

Jos jollakulla on hyviä esimerkkejä onnistuneesta koulujen ja muun maailman yhteistyöstä, otan niitä mielelläni vastaan. Sähköpostit tulevat perille osoitteella esko.suoranta@gmail.com.

(EDIT: Korjattu päivämäärävirhe vaalipaneeliin liittyen!)

Stickers, people!

Hetki on aikaa ennen kuin tulee lähtö Koivukylään kampanjoitsemaan, joten käytänpä sen kertoakseni vähän lisää noiden aiemmin postaamieni tarrojen takana olevista ajatuksista.

Otetaan ensiksi vaikka Fuck This Spam -tarra. Se on kannanotto kaikkialle tunkevaa mainontaa ja yritysmaailman ylivaltaa vastaan, vähän Naomi Kleinin No Logo -kirjan hengessä (okei, okei, olen lukenut siitä vasta osan, mutta kuitenkin). Tarra on erityisesti suunniteltu näkymään inhokkiyrityksesi mainosten kupeessa. Katukuvan ja julkisen tilan kaupallistumiseen pitää kiinnittää huomiota, ettemme löydä itseämme samasta tilanteesta joidenkin USA:n kaupunkien kanssa. Siellä Burger Kingit ja Pizza Hutit ovat päässeet jo kouluihin, joissa ne ylläpitävät ihmisten erottelua varallisuuden mukaan, kun varakkaat lapset syövät brändiruokaa ja vähemmän varakkaat kouluruokaa.

Puhutaan seuraavaksi Never Shut Up -tarrasta. Sen perusidea on, ettei muutosta ja demokratiaa voi saada aikaan olemalla hiljaa. On huudettava niin kovaa ja niin suurella joukolla, etteivät päättäjät voi sulkea korviansa. Meidän täytyy pitää meteliä yhteiskunnan epäkohdista, etteivät ne unohdu. Vaadimmepa sitten nuorten mielenterveystyön lisärahaa, tasa-arvoa tai puhtaampaa elinympäristöä, on meidän jaksettava huutaa.

Äänestäminen on ilmaista -tarra muistuttaa siitä, että äänestää voi kuka tahansa. Se on vaikutuskeino, jota ei voi ottaa pois edes rahalla ja sen lahjomattomuutta meidän tulee vaalia. Seteliniput eivät saa olla päättämässä ihmisten asioista.

Street Art Appreciation Squad -tarra on apinoitu Facebook-ryhmästä Banksy Appreciation Group, joten propsit ryhmälle ja Banksylle myös. Tarra vaatii uusia mahdollisuuksia omaehtoiseen itseilmaisuun ja kunnon kanavia vaihtoehtokulttuureille. Sitäpaitsi, jokaisen meidän pitäisi olla juuri kukkakimppuja viskova aktivisti.

Että näin! 256 Street Team on jo aloittanut tarrojen levityksen, joten pidä silmäsi auki ja saatat bongata niitä mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Tarroja jaetaan ainakin Vasemmistoliiton nuorten ehdokkaiden ghettotulilla tänään Koivukylässä ja 17.10. Tikkurilassa sekä huomenna ja ylihuomenna Tikkurilan maalaismarkkinoilla. Hae siis omas ja levitä sanaa!

Kampanjatarrojen maihinnousu

Nyt ne ovat valmiit - semisti radikaalit vaalitarrat vuosimallia 2008.









Argh! Tajuton kiire, lisää löpinää tarroista myöhemmin tänään! Stay tuned!

"Alaks oleen..?"

Pääkaupunkiseudulla on rakkautta ilmassa. Helsinki tahtoisi kimppaan vähän kaikkien kanssa, mutta puhtoinen Kauniainen ja omapäinen Espoo ovat molemmat antaneet kuuluisalle kosijalleen rukkaset. Sen sijaan kolmikon nukkavieruin jäsen Vantaa olisi kuulemma todella loistava pari komealle Helsingille. Mikäli nämä kaksi lipuisivat yhdessä kohti auringonlaskua, ei kukaan enää kaipaisi Espoota ja Kauniaista - tai ainakin näin sanovat ihastuneet herrasmiehet ja rutistelevat hattujensa lieriä ajatuksesta innoissaan. Vantaa, kovin kaino kun on, kuitenkin torjui Helsingin lähentely-yritykset kesän kuluessa, mutta se ei ole estänyt Helsinkiä ryhtymästä tutkimaan kalenteriaan ja tiluksiaan häitä silmälläpitäen.

Entä mitä mieltä on ehdokas numero 256, tuo totuuden torvi ja näkemysten runsaudensarvi? Toimittajamme tavoitti kiireisen ehdokkaan kiipeämästä palmuun Hakunilasta:

Ensimmäinen kysymys on: miksi Helsinki haluaisi liittyä yhteen itseään köyhemmän Vantaan kanssa? Ensimmäiseksi tulee mieleen, että sille kelpaisi varsin hyvin Vantaan tonttimaat. Ilmeisesti Sipoosta (ja Vantaasta!) lohkaistu palanen ei ollutkaan tarpeeksi iso. Todennäköisesti Helsinkiä ei haittaisi myöskään lentokenttä, jonka nimeen ei tarvitsisi iskeä noloa "VANTAA"-leimaa.

Helsinkiläisministeri Jan Vapaavuori on valitellut, ettei yhteistyö Vantaan kanssa oikein suju, joten Vantaa tulisi liittää Helsinkiin. Pertti Oksman (vas) luettelee Vantaan Sanomien Vaaliareenalla (1.10.2008) muutaman yhteistyökohteen: yhteinen asiakirja asuntorakentamisesta, joukkoliikenteen organisointi, Vantaan ja Helsingin vesilaitosten toiminnan yhtenäistäminen, Västerkullan kiilan luovutus. Minusta vaikutaa siltä, että yhteistyö sujuu ihan mukavasti, vaikka kaupunkien raja on edelleen olemassa. Ja miksei yhteistyötä voisi lisätä entisestäänkin, vaikka pysyttäisiin erillisinä kuntina?

Entäs tämä metropoliasia sitten? On väläytelty (voi tuska, nyt en kyllä muista, että kenen suusta tämän kuulin), että kunnat yhdistämällä pääkaupunkiseutu yhdeksi kaupungiksi muuttuisi se maagisesti eurooppalaiseksi suurkaupungiksi. Ensinnäkin, miksi sen pitäisi olla eurooppalainen, savusumun- ja krominkarvas miljoonakaupunki? Toisekseen, sehän ei sitä olisi. Pääkaupunkiseudun kunnat ovat niin laajoja ja harvaan asuttuja, että niiden alueelle saisi muuttaa koko Suomen väki, ennen kuin ne pystyisivät kilpailemaan suurkaupunki-imagosta edes Tukholman kanssa.

Tikkuraitilla lauantaina 27.9. Matti Holopaiselta (vas) kysyttiin, että mitä mieltä tämä on kuntien yhdistämisestä ja että eikö se olisi hyvä juttu, kun silloin joukkoliikenteen lippuhinnat laskisivat. Olisi se, sanon minä, mutta en usko, että pelkästään rajojen purkaminen auttaisi. Pääkaupunkiseudulla on mahdollista siirtyä yhteen yhteiseen lippuhintaan myös ilman kuntaliitoksia ja itse aion ainakin räksyttää halvemman joukkoliikenteen puolesta, valittiin minua valtuustoon tai ei.

Kuntaliitos eroaa ala-asteen kimpassa olemisesta siinä, että kuntakaverista on paljon vaikeampi erota kuin tylsästä poikakaverista, mikäli yhteenliittyminen osoittautuukin huonoksi ideaksi. Toki, nytkin on käynnissä vasta selvitystyöt (vaikkakin Helsingin yksipuoliset sellaiset), joten kuntaliitosasia ei ratkea ainakaan välittömässä lähitulevaisuudessa. Kokeilumielessä hankkeeseen ei pidä ryhtyä ja jos jonain päivänä asia tulee todella tapetille, se pitää käsitellä niin, ettei Vantaa joudu luopumaan sille ominaisesta identiteetistä, vaikka kunnat liitettäisiinkin yhteen. Täälläkin on ihmisiä, joille vantaalaisuus on tärkeä osa omaa persoonaa, samalla tavalla kuin se on sitä paljasjalkaisille helsinkiläisillekin.

Tiistain poliittisenpuoleinen biisivalinta

Se on taasen tiistai! Viikon kipale on legendaarisen Rage Against the Machinen Sleep Now in the Fire! Aivan loistava biisi ja ennen kaikkea todella mahtava video. Nyt USA:ta ja maailmaa ravistelevan finanssikriisin kourissa pitää muistaa linkin takaa löytyvä lausahdus: No money was harmed.

Muissa uutisissa kerromme tänään, että suuntaan perjantaina Koivukylään, Kytötien liikekeskuksen nurkille, missä Vasemmistonuoret polttavat ghettotynnyriä, soittavat musaa ja jakavat voileipiä, mehua ja esitteitä! Minuakin pääsee siis jututtamaan kuuden ja yhdeksän välillä perjantaina. Samoin lauantaina ja sunnuntaina Tikkurilan maalaismarkkinoilla pörrään Vassin teltalla. Toivon mukaan molemmissa tapahtumissa minulla on jo tarraprojektin hedelmiä ja muuta matskua mukanani, eli niitäkin on mahdollista saada mukaansa.

Että näin! Tsekkaa Rage!

Vaaliflyer!

Nyt se on olemassa! Skannailin äkkiä kotikoneelle, joten valokuvan laatu on aika heikko, mutta ajatus on tärkein. Tuosta löytyy nyt sitten joitakin pääjuttuja lähtökohdistani ehdokkaana.

Pidemmittä puheitta:



Toinen materiaaliprojekti, jota tässä aloittelin on vaalitarrat. Sitten kun niitä on läjäpäin, tarvitsee vain mobilisoida tuo Esko Valtuustoon Street Team ja markkinointi alkaa olla kuosissa!

Kampanjauutisia

Ehdokas Suorannalla256 oli kohtalaisen toiminnantäyteinen viikonloppu!

Lauantaina jalkauduin ensimmäistä kertaa äänestäjien keskuuteen ja jakelin ilmapalloja, Kansan uutisten viikkolehteä ja mielipiteitä Vassin teltalla Tikkurilassa. Päivä oli aurinkoinen, kahvi tuoksui ja jengiä oli liikkeellä ihan mukavasti. Ja Arhinmäen Paavo hengaili teltalla myös! Oli aika siistiä huomata, että ihmiset tulivat ihan oikeasti juttelemaan, vaikkei mitään kovin kummallista tehnyt. Monelle oli aika hyvä täky jo se, että olen nuori ja sitten kun pääsin kertomaan näkemyksistäni ihan oikeasta kunnallispolitiikasta, niin uskoisin saaneeni ainakin muutaman ihmisen vakuutettua. Saa nähdä sitten, mitä se vaalipäivänä tarkoittaa. Ensi viikonloppuna on sitten Tikkuraitilla maalaismarkkinat ja siihen mennessä täytyy saada omia flyereita ja muuta matskua aikaan, nyt oli vähän ikävää olla tyhjin käsin.

Sunnuntaina otettiin kuvat Vasemmistoliiton nuorten ehdokkaiden vaalilehteä varten syksyisissä maisemissa. Tänään pitäisi saada aikaan muutamat sloganit sitä varten.

Ja vaalikoneita on uusia! Irc-Gallerian, Allianssin ja ties kenen vaalikoneeseen vastasin ja kovasti pidin. Hyviä, ytimekkäitä kysymyksiä. Samoin terveydenhuollon vaalikoneeseen vastailin, vaikka en ole ihan varma riittikö asiantuntevuus loppuun asti. Vaalikoneet pääsee tarkastamaan osoitteista http://www.terveydenhuollonvaalikone.fi/ ja http://irc-galleria.net/vaalikone.php. IRC-gallerian kone aukeaa vasta 1.10., että kannattaa olla kärsivällinen siihen asti.

Huuuh... Huomenna luvassa lisää kantaaottavaa musiikkia ja teenpä vaalilupauksen, että blogiin ilmestyy lähiaikoina joku ihan oikea mielipide jostain kunnallispolitiikkaan liittyvästä asiasta.

Ehdokasnumero selvillä - valitse 256!

Nyt on julkistettu Vantaan ehdokkaiden numerot kunnallisvaaleissa 2008! Omani on siis 256, joka taisi olla yo-kirjoitusten aikaan kokelasnumeroni. Sitä en tiedä, että onko se hyvä enne vai ei. :)

Enteistä puheenollen!

"Nimi on enne.

Esko Mainio Suoranta. 256.

Äänestä."

No joojoo, ehkä vähän itserakas slogan. Mutta nyt sellaisiakin pitäisi kehitellä, että saa esitteet ja pinssit ja tiesmitkämuut tehtyä. Taidan aloitella esittelystä, joka tulee Vasemmistoliiton ehdokkaiden vaalilehteen. Myös nuorten ehdokkaiden mainosta varten pitää päästää runosuoni valloilleen.

Pysykää kanavalla!

Tiistain kantaaottava kappale

Ensinnäkin syvin osanottoni kaikille niille, joita Kauhajoen tämänpäiväinen tragedia on koskettanut.

Seuraava biisi kertoo elämästä. Kuuntele tarkkaan.


Atmosphere - Guarantees

Huuto elämän puolesta

Tämän päivän Helsingin Sanomissa toimituspäällikkö Antero Mukka kirjoitti Välihuomio-palstalla:

Puoluesihteeri Jarmo Korhosen (kesk) ehdotus yhteiskuntasopimukseksi sai nopeasti kevyet mullat. Poliitikko toisensa jälkeen sanoutui irti hankkeesta, joka jäädyttäisi palkankorotukset ja leikkaisi kansalaisten etuuksia.

Kieltämättä Korhosen esitys oli uskaliasta ääneen ajattelua, näin kuntavaalien kynnyksellä. Useimpien korviin koko idea on kuin tuulahdus menneestä maailmasta.

Laajat tuloratkaisutkin on jo ehditty sysätä historian romukoppiin. Globaalin talouden airueet eivät enää tykänneet sopimusyhteiskunnan jäänteistä.

Uusi kasvun aika kun vaatii uudenlaista ajattelua.

Vaan entäpä jos tuo uusi aika, sääntelystä vapaa, jatkuvan taloudellisen kasvun ideologia tulikin tiensä päähän kuluneella viikolla? Kenties olemme jo siirtymässä australialaisen markkinatalouskriitikon Clive Hamiltonin visioimaan "kasvun jälkeiseen aikaan"?

Growth Fetish -bestsellerissään Hamilton arvioi tylysti maailmaa, jossa elämän tarkoitus typistyy loputtomaan kuluttamiseen. Kasvun nimissä hyväksytään epätasa-arvo, ympäristöongelmat ja menetetty vapaa-aika.

Maailman finanssikriisi on ahneen paskainen loppu. Wall Streetin raunioilla voi Hamiltoninkin idealismi saada jalansijaa; se näyttäytyy oljenkortena hukkuvalle.

Ei tarvitse olla vasemmistoliberaali professori kysyäkseen, oliko kaikki tavoiteltu todellakin välttämätöntä? Tarvitsiko vaikkapa Lehman Brothersin pääjohtaja joka taalan 72 miljoonan dollarin vuosiliksastaan?

Onko se tervettä kasvua, että kannamme koteihimme koko ajan kelvotonta krääsää? Onko MTV Cribsissä esiteltävä koristähden korskea kartano ja kahdeksan ökyautoa sitä menestystä, jota lastemme tulisi tavoitella?

Voisivatko onnellisuus, huolenpito, sivistys, luonnonvarojen säästäminen sekä tavaroiden ja palveluiden laatu olla bruttokansantuotteen kulmakiviä?

Sattuisiko jollakulla olemaan tällaista sopimusmallia?

Niin. Voisivatko? Mukan kirjoitus kieltämättä kiteyttää omia haaveitani todella hyvin. Kyllä, olen kapitalismi- ja globalisaatiokriittinen. Kyllä, olen joistain asioista samaa mieltä jopa Pentti Linkolan kanssa. Kyllä, olen tässä asiassa vasemmalle kallellani ja metsänvihreä.

Huolenpito luonnosta, kitsastelu kulutuksesta ja kampoihin pistäminen markkinatalouden pimeälle puolelle ovat niitä jättiläisen askelia matkalla kohti maailmaa, jossa lapsemme voivat elää. Tulevaisuus ja maapallo ovat valtavan kokoisia sanoja ja asioita, joihin vaikutamme vaikkemme haluaisikaan. Meillä ei ole varaa ottaa riskejä niiden suhteen, vaan kaiken energiamme tulisi suuntautua tulevan turvaamiseen ja elinympäristömme säilyttämiseen. Siten lapsillamme on edes paikka, jota kutsua kodiksi.

Tällä yhdennellätoista hetkellä on todella ryhdyttävä radikaaleihin toimiin maailman ja elämän pelastamiseksi - sillä elämän jatkumisesta globaalin talouden ja ilmastonmuutoksen kurimuksessa pyörivässä nykyhetkessä on kyse. Tosiasiassa ei riitä, että kierrätämme perunankuoret. Ei riitä, että ajamme bussilla töihin tai ostamme luomua. Ei todellakaan riitä, että puhumme paljon päästöjen vähentämisestä, mutta kustannusten pelossa luovumme niistäkin puheista. Tämä taistelu on ensimmäinen ihmiskunnan yhteinen taistelu yhteistä vihollista vastaan. Valitettavasti se vihollinen olemme me itse, eikä kukaan tohdi nousta rintamaan itseään vastaan. Niin on kuitenkin tehtävä. On haistatettava paskat kvartaaleille ja ikiaikaiselle, kiihtyvälle kasvulle. On oltava valmiita maksamaan omalla hiellään ja verellään siitä, että elämä säilyy.

Epäilijät voivat kysyä minulta käytännön toimista tämän jalon tavoitteen saavuttamiseksi. Minä sanon heille, ettei käytännön teoilla ole mitään väliä, ennen kuin ajatukset ja sydän ovat niiden takana. Jos me haluamme, me voimme pelastaa jäätiköt, otsonikerroksen ja talvipakkaset. Me emme voi tehdä sitä, ennen kuin haluamme sitä sydämestämme, ennen kuin alistamme halumme kasvaa ja lihoa halulle selvitä ja pelastaa niin itsemme kuin läheisemmekin. Vallankumous ei synny ilman aatetta, ja minusta tuntuu, että vallankumous tarvitaan, ennen kuin alkaa tapahtua.

Ihmiskunta tarvitsee uuden heräämisen, joka johtaa sen elämään elämää, ei kasvavaa kulutusta varten. Haluan olla airuena nyt, ettei minun keinutuolissa tarvitse hävetä sitä, etten avannut suutani kun oli tilaisuus.

Olen huutanut. Nähtäväksi jää, mitä metsä vastaa.

Villa Pumpuli nuorten käyttöön!

Hahaa! Aktivismi tuottaa tulosta. Kuten Hesari uutisoi verkkosivuillaan, saavat entisen steinerpäiväkodin vallanneet nuoret jäädä taloon ja sen muuttamista päihteettömäksi ja savuttomaksi varttuneiden nuorten kohtaamispaikaksi aletaan selvittää.

Pelkkää arvostusta valtaajille oman oikeutetun agendansa menestyksekkäästä edistämisestä!

Muissa blogiasioissa: Olen saanut vastattua myös Hesarin vaalikonekysymyksiin.

Vaalikonerumba

Täytyy heti aluksi sanoa, että vaalikoneiden luonteissa oli kyllä eroja! Ylen ja Vantaan Sanomain koneiden lisäksi täyttelin MTV3:n ja Facebookin vaalikoneet, joista jälkimmäinen yllätti positiivisesti. Facebookin vaalikone kulki nimellä "Sosiaalinen vaalikone" ja sen kysymykset olivat käyttäjäkunnan tekemiä, joten skaalaa riitti laidasta laitaan. Toki joukkoon mahtui myös huonommin aseteltuja kysymyksiä, mutta kokonaisvaikutelma oli positiivinen. Maikkarin kone taas oli jotenkin turhanpäiväisen oloinen, outoja kysymyksiä, joita oli vähän ja hymynaama-asteikko niitä arvioimaan. Kommenttejakaan ei voinut laittaa kysymyskohtaisesti vaan ainoastaan osioiden loppuun, ehti ajatukset karkailla jo siinä vaiheessa, kun iltamyöhäisellä täyttelin.

Mutta tärkein pointti nyt siis se, että osoitteissa www.vantaansanomat.fi, www.yle.fi, www.mtv3.fi ja www.facebook.com on mahdollista löytää vastauksiani kaikenmoisiin kunnallisvaaleja ja -politiikkaa koskeviin kysymyksiin!

Kannattaa myös pitää silmällä Vantaan kaupungin omia vaalikeskustelusivuja, jotka käyvät jo kohtalaisen kuumina. Omia kannanottojani löytyy myös sieltä jonkin verran.

Vapaata tietotekniikkaa Vantaalle

Vantaan tulisi ottaa laajalti käyttöön avoimeen lähdekoodiin perustuvat käyttöjärjestelmät ja ohjelmistot sekä kouluissa, kirjastoissa että hallinnossa. Käytännössä tämä tarkoittaisi ainakin käyttöjärjestelmien vaihtamista Linux-pohjaisiksi ja OpenOffice-ohjelmiston ottamista Microsoftin toimisto-ohjelmien tilalle. Palvelinkäytössä ja esimerkiksi bussiaikataulujärjestelmässä Linux on jo otettu käyttöön, mutta sen käyttöä myös työasemilla tulee lisätä.

Linuxin edut vastaavia Windows-käyttöjärjestelmiä kohtaan ovat huomattavat. Niiden ominaisuudet ovat samalla tasolla, nykyiset graafiset Linux-käyttöliittymät ovat helppokäyttöisiä ja käyttö- ja ylläpitökustannukset laskisivat huomattavasti. Lisäksi tietoturva-asioissa Linux-pohjaiset ratkaisut kestävät ulkoisia uhkia Microsoftin ratkaisuja paremmin.

OpenOffice on ohjelmisto, joka pystyy siihen mihin Microsoft Officekin. Tekstinkäsittely-, taulukkolaskenta-, diaesitys- ja piirto-ohjelmat ovat yhteensopivia Microsoft Officen kanssa, sillä ne mahdollistavat sen tiedostomuotoihin tallentamisen, niiden avaamisen ja käsittelyn. Hintaa koko paketille, nolla euroa, ominaisuudet ja käyttöliittymä aivan samalla, ellei jopa paremmalla, tasolla kuin kaupallisessa vaihtoehdossa. Jälleen, säästö lisenssikustannuksissa olisi merkittävä.

Microsoft Office-paketeista luopumiselle ei pitäisi olla esteitä, paitsi Access-tietokantaohjelmaa kannalta. En tiedä, minkä verran tätä Vantaalla esimerkiksi hallinnossa ja virastoissa käytetään, mutta sillekin tulee etsiä maksutonta vaihtoehtoa tai sopia lisenssistä, joka koskee ainoastaan Access-ohjelmaa, ei muita Office-paketin osia.

Avoin lähdekoodi molemmissa tapauksissa mahdollistaisi myös sovellusten räätälöimisen juuri käyttötarkoitustaan varten ainoastaan henkilöstökustannusten hinnalla. Vantaa voisi kehittyä todelliseksi tieto-osaajakunnaksi, jonka palkkalistoilla olisi myös tämän alan asiantuntijoita ja edelläkävijöitä.

Linuxin ja OpenOfficen tiellä on kaksi näennäistä estettä. Ensimmäinen on koulutuskustannukset. Ainakin ylläpitotasolla tarvitaan Linuxin rakennetta ja toimintaa syvemmin tuntevaa henkilökuntaa, ja myös käyttöliittymäkoulutusta täytyy järjestää käyttäjätasolla sekä Linux-käyttöliittymistä että OpenOfficesta.

Koulutuksessa on kuitenkin kyse alkukustannuksesta ja osaavaa henkilökuntaa pitäisi Suomen satojen ja tuhansien datanomien ja tietoliikenneinsinöörien joukosta löytyä. Tämä investointi tulee tehdä, sillä säästöt tulevaisuudessa ovat huomattavat, kun yhdelle monikansalliselle yritykselle ei tarvitse maksaa sen ohjelmistojen käyttöoikeuksista tai päivittää laitekantaa uuden ja raskaamman käyttöjärjestelmän tullessa markkinoille. Linux-ratkaisuista esimerkiksi Xubuntu pyörii jouhevasti myös vanhemmilla tietokoneilla. Lisäksi käyttöjärjestelmien ja toimisto-ohjelmien päivittäminen olisi myös ilmaista, joten jälkeenkään ei tarvitse sen vuoksi jäädä.

Toinen este on Windows-alustoille räätälöidyt erikoisohjelmistot, kuten palkkasovellukset. Näiden osalta tulee tehdä samanlainen selvitystyö kuin Accessinkin kohdalla: etsiä ilmaista vaihtoehtoa. Ei myöskään pitäisi olla mahdotonta kilpailuttaa Linux-pohjaisten ohjelmistojen valmistamista, jotta myös ammattisovellukset sopivat yhteen uudistettavan järjestelmäarkkitehtuurin kanssa. Tässäkin avoin lähdekoodi olisi eduksi, sillä kehittäminen ja päivittäminen voisi tapahtua sisäisesti.

Vuonna 2008 Linux ei ole enää pienen nörttijoukon unelmaa paremmasta maailmasta, vaan maailmanlaajuinen, yhteisöllinen vapaaehtoisjoukko, jonka tarjoamat mahdollisuudet meidän tulee entistä paremmin ottaa huomioon. Vantaan tulee olla edelläkävijä myös tietoyhteiskunta-asioissa ja tukea vapaata ja vastuullista tietotekniikkaa, jota edustavat sekä Linux että OpenOffice.

Vaalikonekierros avattu

Huh-huh, noihinhan saa uppoamaan oikeasti aikaa!

Olen nyt vastannut sekä Vantaan Sanomien että YLEn vaalikonekysymyksiin. Molemmat olivat kohtalaisen laadukkaita ja helppokäyttöisiä, joten ei suurta valittamista siitä. Jos joku kysymyksenasettelu häiritsi, mainitsin kyllä asiasta kommentteissa.

Täytynee kahlata ainakin MTV:n kysymykset läpi vielä viikonlopun aikana.

Ehdokaskoulutuksen jälkimaininkeja

No niin! Nyt on käyty läpi varsin virallinen ja vakavahenkinen ehdokaskoulutus, mikä tekee minusta lähes voittamattoman vaalitaistossa. Tai sitten ei.

Vantaan Vasemmiston järjestämä tilaisuus oli varsin rento ja informatiivinen. Kuntapäätöksenteon perusasiat käytiin läpi ja loppuaika keskityttiin erilaisiin sisältökysymyksiin aina Vantaan kaupungin viimeaikaisista tekemisistä Vasemmistoliiton Vantaan kunnallisjärjestön vaaliohjelmaan. Lisäksi tutkimme Vantaan Sanomien vaalikonetta hieman sillä silmällä ja saatiinpa aikaan ihan oikeaa keskustelua ehdokkaiden kesken!

Untuvikon näkökulmasta hommasta oli kyllä hyötyä. Kokonaiskuva selkiytyi ja asioista kuuli uusia ajatustapoja ja pointteja. Kunnallispolitiikka vain on sellainen asia, ettei siitä muutamassa tunnissa voi saada oikeaa ja täysvaltaista kuvaa, mutta nöyrällä ja vastaanottavaisella asenteella sinne on pyrittävä muutenkin.

Ensi viikolla liihotan ehdokastapaamiseen kaupungintalolle ja toivottavasti törmään muihinkin yhdeksäänkymmeneen ehdokkaaseen, joita ehdokaslistalla on. Ja silloin saadaan ehdokasnumerotkin!

Lähipäivinä yritän keskittyä vaalikoneisiin vastailuun, joten niiden kautta tulee saataville mielipiteitäni ja näkemyksiäni ihan kootussa paketissa - kunhan aukeilevat äänestävälle yleisölle. Toivottavasti jonkun kannanoton muistan tännekin laittaa.

Over and out!

Naamakirja & The Pain

Jeps, eli ehdokas Suoranta löytyy nyt myös Facebookista. Join in on the fun!

Täytyy mainostaa myös vähän aikaa sitten löytämääni sarjakuvataiteilijaa Tim Kreideria. Sarjakuvansa 'The Pain - When will it end' on saatavilla selaimen välityksellä aina vuodelta 2000 asti ja sisältää räävittömän huumorin lisäksi varsin terävää analyysiä Yhdysvaltain poliittisesta tilanteesta viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Kreider on varsin suorasanainen, mutta älykäs Bush-kriitikko, joten kannattaa lueskella myös sarjakuviin liitettyjä taiteilijan lausuntoja. Suuntaa siis http://thepaincomics.com/!

Graffitiasiaa

Kuten monet ovat ehkä huomanneet, Stop töhryille -projekti juhlii tänään kymmenvuotista taivaltaan. Mukaan ei ole kutsuttu graffitikiistan tärkeintä osapuolta, Helsingin nuorisoasiankeskusta, saati sitten nuorisolautakunnan jäseniä. Myös kaupunginvaltuutetut Arhinmäki ja Helistä käännytettiin kyseisistä bileistä, eikä heillä ollut mahdollisuutta käydä kuulemassa projektin tulevaisuudensuunnitelmia. Toimittajillakaan ei ollut asiaa sisään.

Stop töhryille ajaa nollatoleranssia graffitien ja tagien suhteen. He muun muassa vastustivat laillisen graffitimuurin perustamista, eivätkä oikeastaan suostu edes käyttämään sanaa 'graffiti', vaan painottavat meiningin laittomuutta ja esteettistä haittavaikutusta.

Vaikuttaa siltä, että Stop töhryille -projektin lähtökohta ei ole puuttua graffitien laatuun vaan kieltää ja tukahduttaa koko alakulttuurin olemassaolo. Hedelmättömämpää lähtökohtaa minkäänlaiselle yhteiselolle ei oikein voi keksiä. Olemme tilanteessa, jossa vartiointiliikkeet ja poliisit viettävät aikaansa maalipurkkien kanssa kulkevien ihmisten perässä, olivat nämä sitten ihan oikeita graffititaiteen harrastajia tai tussin kanssa seinään törmääviä yläkouluikäisiä.

Tosiasiahan on, että tagit, graffitit ja töhryt eivät ole Stop-projektista huolimatta hävinneet. Toinen tosiasia on, että ne eivät häviäkään - ainakaan ilmaisunvapautta ja oikeusvaltion periaatteita kunnioittavan lainsäädännön avulla. Kyse on alakulttuurimuodosta, jota on mahdotonta pelkällä kepillä säännellä. En minäkään pidä sotketuista bussikatoksista tai arvosta tussilla piirrettyjä kirkkoveneitä, mutta ei tämä nykymenokaan vetele.

Tästä syystä graffitikeskustelu tarvitsee uuden uran, jota Paavo Arhinmäki ja Kimmo Helistö ovat ihailtavasti uurtaneet. Graffitintekijät tarvitsevat tilat, joissa he voivat maalata laillisesti ja vapaasti. Tämä voitaisiin toteuttaa yhteistyössä rakennusvirastojen, Stop-projektin, nuorisoasiankeskuksen ja graffitiaktiivien kesken, mutta jonkinlainen konsensushan siihen tarvittaisiin ja sitä ei näillä näkymin ole Helsingissä syntymässä.

Siksi ehdotankin, että rakennetaan Suomen ensimmäinen yhteiskunnan hyväksymä ja tukema graffitimuuri Vantaalle. Paikkakin on jo valmiina: Koivukylänväylän uudella pätkällä on runsaasti pystysuoraa kallionseinää, joka ei tarvitse kuin kattaa betonilla ja voilà! - blanko graffitimuuri on valmis. Tällä tavoin olisimme ainakin mahdollistaneet laillisen graffititaiteen tekemisen, nykytilanteessa maalikannujen kantaja ei kohtaa kuin vainoa, meni hän minne tahansa.

Tämä lienee niitä keskusteluja, jotka eivät ihan heti lopu, mutta uusien kulttuurimuotojen fanaattinen vainoaminen saisi pikkuhiljaa loppua. Ei se punk-musiikkikaan mihinkään hävinnyt, vaikka Sex Pistol jätettiin aikanaan Suomen rajojen ulkopuolelle.

Nyt se alkaa!

Tällä päivämäärällä minusta on tullut kunnallisvaaliehdokas! Ehdokaslistat on lyöty lukkoon ja on aika aloittaa kampanjointi. Miten tämä nyt sitten oikein pääsi käymään?

Niin... Olen aina ollut kiinnostunut politiikasta - ainakin jollain tasoilla. Lapsena katsoin Iltalypsyä ja myöhemmin Uutisvuotoa, ja kai jotenkin sitten pääsi kehittymään yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut poika. Kotikasvatus auttoi myös, molemmat vanhempani olivat mukana paikallispolitiikassa ja asioista juteltiin. Osaan seurata myös lehtiä (ainakin jos avopuoliso on tuonut Hesarin aamusella valmiiksi pöytään...) ja muita uutismedioita. Historia, yhteiskuntaoppi, filosofia ja muu sellainen on aina koulussakin kiinnostanut.

Pyörittelin ehdokkaaksi asettumista puolivakavissani loppukesästä. Jotenkin koko vuoden on tullut semmoisia pieniä "heräämisiä", maailman ja kotimaan tapahtumat ovat saaneet aikaan fiiliksen, että asioihin on voitava vaikuttaa muutenkin kuin taivastelemalla. Mainitsin asiasta isälleni, joka (tapojensa vastaisesti) taisi innostua melko lailla. Hän soitti minulle männäsunnuntaina ja ehdotti, että asettuisin ehdolle Vasemmistoliiton listoilta sitoutumattomana ehdokkaana. Ilmeisesti joku vantaalainen vasemmistoaktiivi oli jo häntäkin kosiskellut, mutta omien sanojensa mukaan hän ei lähde ehdokaslistojen keski-ikää nostamaan. Päätöksen tein nopeasti, sillä aikaa ei pahemmin ollut - Vantaan vasemmisto kun löi listansa lukkoon eilen maanantaina ja silloin marssin minäkin ilmoittautumaan ehdokkaaksi.

Ja tässä sitä sitten ollaan. Linjaa ei ole, ajatuksia ja näkemyksiä riittää, mutta aika harva toistaiseksi tietää niistä. Huomenna homma selkiytyy toivottavasti lisää, kun osallistun ehdokaskoulutukseen Myyrmäessä. Ensi viikolla saan tietää ehdokasnumeroni ja vaalijulistekuvaakin pitäisi pikkuhiljaa otattaa. Elämme jännittäviä aikoja!

Paras tapa seurata ajatuksenjuoksuani ja menoani ennen vaaleja on todennäköisesti juuri tämä blogi. Tänne keräilen kannanottoja, minua kiinnostavia uutisia ja näkökulmia ja muutenkin tiedotan menemisistäni ehdokkaana. Jos haluat kysyä mitä tahansa vaaleihin edes etäisesti liittyvää, ota ihmeessä yhteyttä kommenttipalstan kautta tai sähköpostitse osoitteella esko.suoranta@gmail.com.

Kiitos kiinnostuksesta, toivottavasti tulet toistekin!

T. Esko